Jämsänkoskelle: tennistä ja pitsaa!

Viikonloppu on nyt sitten taas takanapäin ja uudella tarmolla uuteen viikkoon! En mä kyllä tiedä, mitä tarmoa tässä oikein on, kun aamuisinkin sitä nukuttais vaikka kuinka pitkään!

Mä kun luulin, että mä olen viimein muuttumassa aamuihmiseksi, kun en viime kuukausina ole osannut nukkua vapaapäivinä enää yhdeksää pitemmälle! Kyse taitaa olla heräämiseen tottumisesta. Jos mä herään joka arkipäivä kello seitsemän herätyskellon soittoon, niin kyllä se aika nopeasti rytmittää heräämään siihen aikaan myös viikonloppuna. Nyt kun mä olen jo viikon päivät saanut herätä oikeastaan milloin mä vaan haluan, niin unet alkaa venymään jo yli kymmenen. Ja oikeastaan se on aika ärsyttävää, koska päivää menee pitkään nukkumisessa vain hukkaan!

Tänään saamani puhelun perusteella kesätyöt voisivat mahdollisesti alkaa ensi viikolla, joten täytyy alkaa jo harjottelemaan aikaisin heräämistä. Työt kun sattuu olemaan Keuruulla, niin siinä pitää kellon soittaa mahdollisesti jo viideltä, kun työpäivä alkaa seitsemältä. Keuruun kotihoito se sieltä vaan rimpautteli ja pyysi käymään "näytillä", jos vaikka sijaishommia irtoaisi. Minullehan kelpaa tällä hetkellä kaikki työt ja raha! Alkaa tili nimittäin näyttää sen verran tyhjää, että kämpän vuokran, auton vakuutus- ja verolaskujen maksamiseen täytyy varmaan hakea sossusta apua! Ärsyttävää olla opiskelija KESÄKUUSSA; kun opintotukea ei tipukaan enää tilille ja mahdollinen palkka tulee vasta seuraavassa kuussa. Yleensäkin tuon rahan puolesta ärsyttävää olla opiskelijaARGH!

Tänään mä sitten tulin Jämsänkoskelle. Kaikki näytti edelleen samalta kuin kuukausia sitten. Hyvä niin.

Toin myös Millin mukanani ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä päätös, vaikka sitä matkalla vähän epäilinkin. Kissa nimittäin pani pystyyn melkoisen show'n kuljetuskoppaan siirtymisen ja itse automatkan kanssa.

Ensin sain kolme kertaa hakea kissan olohuoneesta sohvan alta ennen kuin sain kissan lähes väkivalloin (kuulostaa kamalalle, MUTTA TE ETTE TIEDÄ miten tuo kissa suhtautuu siihen koppaan menemiseen!!!) tungettua koppaan. Joka kerta isän piti tulla nostamaan kyseistä olohuoneen sohvaa, että olisin kissan sieltä pois saanut. No, ranteethan siinä verille meni, kun tilanne oli niin raju! Olenpahan ensi kerralla viisaampi ja laitan käsiini paksut ja pitkävartiset rukkaset!

Koko automatkan Koskenpäältä Jämsänkoskelle kuuntelimme isän kanssa tuskaisaa ja hätääntynyttä kissan mouruamista, kun tämä alkoi protestoida vangitsemistaan. Tosin, mouruaminen ei ollut enää läheskään yhtä jatkuvaa mitä se oli edellistorstaina, kun me tultiin Tampereelta. Alkaisikohan kissa hiljalleen tottumaan kuitenkin matkustamiseen?

Sisäsiisteysongelmakin on ratkeamassa! *koputtaa puuta*
Kyseessä taitaa todellakin olla aivan yksinkertaiset asiat: ensinnäkin Milli alkoi käydä laatikossa pissillä, kun hiekka vaihtui valkoiseen. Samalla laatikosta tuli myös kissan ihan oma; siellä ei siis ole toisen kissan jätöksiä (reviirikysymys!) ja jotta kissa sisäsiistinä pysyisikin, niin laatikko on puhdistettava ainakin kaksi kertaa päivässä jätöksistä! Hienoa! Toivottavasti nämä auttavat siinäkin vaiheessa, kun palataan Tampereelle! Taitaa tuo meidän Milli vaan olla oman arvonsa tunteva hieno neiti! :D



Kävin Mikon kanssa pelaamassa tennistä ja johan oli hauskaa yli vuoden tauon jälkeen! Yllättävän hyviä pallottelupätkiä saatiin aikaan, vaikka tosiaan siitä munkin pelaamisesta aikaa onkin... tosin viimeisen vartin aikana mulla oli mielessä vain Jämsänkosken kebab-pizzeria Center ja turkinpippurispecial-pitsa! Siinä vasta maailman paras pitsa! Se Centerin mieskin muisti vielä kuukausien tauon jälkeen, että mitä pitsaa mä menin hakemaan sieltä, kun tiskille ilmestyin. Oi, se oli niiiiiiiin hyvää! (kebab-kinkku-katkarapu-paprika-tuplajuusto <3)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan