13. kesäkuuta 2010

Perjantai-illan pohdintoja siiderin voimalla

Täytyy sanoa, että muutaman siiderin jälkeen sitä aina ajautuu keskustelemaan hyvinkin askarruttavista asioista. Perjantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan, ottaa muutama olut vaan ja sitten vähän lisääkin... me haluttiin käydä katsastamassa se Jämsän uusi Rock the bar ja siellä sitten päädyin ihanan ystäväni Annan kanssa pohtimaan jänniä asioita.

Oikeastaan se koko keskustelu lähti siitä, kun juteltiin niitä näitä tästä nykyisin vallitsevasta blogibuumista; tuntuu, että blogeja vaan tulee ja tulee ja tulee (ja sitten niistä suurin osa varmaan myös meneekin). Itse ainakin olen huomannut joillain keskustelufoorumeilla lisääntyneet keskustelutopicit, joissa haetaan jatkuvasti lukijoita blogeille ja mielipiteitä blogeista. Jonkinlaista bloggausinnostusta siis on ilmassa ihan selkeästi. Myönnän itsekin kuuluvani tähän sakkiin. Valitettavasti musta tuntuu, että suurin osa nykyblogeista perustetaan kuitenkin siksi, kun se on "in" ja muutaman postauksen jälkeen koko blogi unohtuukin, kun alkuinnostus lakkaa.

No, mutta. Jutun pointti ja keskustelun suurin kysymys oli se, että viekö tällaset blogit, puhumattakaan jostain facebookista, oikeasti kyseisen ihmisen oikeassa elämässä tapahtuvilta kohtaamisilta pohjan pois? Jos ihminen päivittää facebook-profiiliinsa olleensa illalla juhlimassa kavereitten kanssa baarissa (tai kertoo blogissaan mahdollisesti vielä yksityiskohtaisemmin kyseisestä illasta) ja alkaa kertoa tätä huikeaa tapahtumaa seuraavana päivänä jollekin kaverilleen, niin eikö se ole aika tylsää, jos tämä kaveri sitten toteaa, että "joo niin kuulemma, luin facebookista/blogista"? Tuntuu, että tuo edellämainittu lausahdus kaikuu yhä useampien ihmisten korvissa nykyään; itse ainakin kuulen tämän toteamuksen hyvinkin usein ja juuri siksi, että päivitän facebook-profiiliani todella usein, myönnetään.

Eihän facebook-profiiliinkaan voi kirjoittaa kovin yksityiskohtaisesti esimerkiksi juuri tuon baari-illan tapahtumia, joten yleensä tuon joojooluinfacebookista-kommentin jälkeen tulee kuitenkin se keskustelua jatkava kysymys: "no mitäs siellä tapahtu? / oliko kivaa? /  ketäs teitä oli?" / jne. Eli periaatteessa mitään ei ole vielä kuitenkaan menetetty. Mutta entäs jos ne illan tapahtumut ovat pienintäkin yksityiskohtaa myöten vaikkapa blogissa ja kaveri on käynyt blogia selaamassa? Silloinhan sen keskustelun aiheen voi täysin unohtaa: kaveri tietää mitä on tapahtunut ja se siitä! Ja jos blogia päivitetään usein ja kaverit sitä käyvät yhtä usein lukemassa, niin mitenkäs niitä kuulumisia sitten pitäisi vaihtaa? Kommentoiko kaveri sinne blogiin? Mistäs sitten naamatusten puhutaan? Säästä?

Okei, ainahan nyt jotain keskusteltavaa löytyy, jos kyseessä on läheinen ihminen. Vaikka olen kyllä sitäkin mieltä, että hyvän ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse aina edes puhua; riittää kun on läsnä. Joten annettakoon nyt sitten anteeksi kaikki facebookin profiilipäivitykset ja bloggaajien tekstit, myös itselleni :D

Tämmöistä henkevää sitä välillä sitten tuleekin mieleen. Puhuin tämän samaisen hyvän ystäväni kanssa myös siitä, että miten blogista saisi niin mielenkiintoisen, että myös tuntemattomat ihmiset innostuisivat sitä lukemaan, niin vastauksien joukosta erottui termi 'mielipidekirjoitus'. Tässä teille nyt mielipidekirjoitusta sitten ;D Yritän kirjoittaa näitä lisääkin, kun jokin hyvä ja puhuttava aihe osuu kohdalle. Seuraavissa bloggauksissa on kuitenkin kyseessä melkoista hömppää, etten sanois!

P.S. Kuvia tulossa tooosi vähän näytille, sillä olen Koskenpäällä, jossa nettiyhteys viivyttää kuvanlatausta semmoisen 30 minuuttia! Ymmärrettävää, eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!