Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Uuh, raskas työpäivä taas takana ja vaikka kuinka tekisi mieli mennä päikkäreille, niin ajattelin kuitenkin istahtaa vihdoin ja viimein tän porukoitten mahtinopeen tietokoneen ääreen ja päivittää blogin. Asiaa nyt ei ole kovinkaan paljoa, mutta kai tänne on edelleenkin saatava edes pikkuisen elämää.

Oikeastaan, se pää pointti tässä taitaa nyt olla se, että mä keksin viimein tämän lähihoitajan ammatin (elämän) suolan! Kolme hyvinhyvin tärkeää, suorastaan euforista asiaa.

Yksi. Toisen ihmisen hiusten peseminen. Että on ihanaa oikein läträtä shampoolla mummun tukkaa! Pestä niitä hiuksia sillei hieromalla, että siinä sivussa mummu saa rentouttavan päähieronnan. Oon ihan sikapettynyt, jos asiakas pystyy itse pesemään hiuksensa. Harmi vaan, kun tällä alalla pitää olla omatoimisuutta ja kuntoutumista tukeva, niin ei voi edes sanoa tällaselle asiakkaalle, että HEI, saanks mä pestä sun hiukset. Voisin pestä ihmisten hiuksia koko päivän! Ihan sama onko hiukset pitkät vai lyhyet, ohuet vai paksut, läämäset vai suhtpuhtaat... ihanaa hommaa! Yks asiakas mulle sanokin, että miksen mä oo ryhtynyt kampaajaksi. No siksi, etten mä osaa leikata hiuksia. Mutta pestä mä osaan!

Kaksi. Toisten jalkojen rasvaaminen. Sepäs se vasta hauskaa puuhaa onkin! Edelleen painottaisin tässä sanaa TOISTEN jalkojen rasvaaminen. Oonkin alkanut vakavissani miettimään, jos sitä valmistumisen jälkeen työn ohessa opiskelis jalkahoitajaksi.
Toki on olemassa semmosiakin jalkoja, joihin en koskisi edes hanskat kädessä pitkällä tikulla, mutta sitten ne asiakkaat, joiden jaloissa on vielä edes jotain ihmisyyttä jäljellä... oi, vielä jos saa rasvata jollain toooosi rasvasella rasvalla, esim. Aqualanilla, niin kivasti luistaa ne kumihanskat siinä. Okei, nyt tuo kuulosti kyllä jo perverssiltä. Siirrytään siis eteenpäin.

Kolme. Käsien pyyhkiminen desinfioivilla käsipyyhkeillä. Tämän tajusin vasta muutama päivä sitten, kun toimiston pöydälle oli ilmaantunut tämmöinen purkki, josta sai näitä kyseisiä pyyhkeitä. Olen joutunut ihan hillitsemään itseäni, etten mä tyhjentäis koko purkkia, ainakaan parissa päivässä. Oon aivan koukussa. Mua huolettaa jo valmiiksi, että mitäs mä sitten teen, kun purkki tyhjenee ja mulla ei ole tekemistä: mitäs mä sitten teen?! Ilmestyyhän sinne toimiston pöydälle toinen samanlainen ihanuus?!

Tämmöstä tänään. Tässä kun odottelin tietokoneen aukeamista aikaisemmin, niin pläräsin ohimennen tossa tietokonepöydällä lojuvaa Mötley Crüen kirjaa. Se on joskus jäänyt Janilta, siskonpojalta tänne. Olin aika ihmeissäni. Ensinnäkin, pysähdyin lukemaan muutaman lyhyen pätkän kirjasta. Tiesin kyllä, että kirja on nimensä veroisesti Törkytehdas, mutta voi luoja, että niin se kyllä sitä onkin! Aloin miettiä, että ei taida kuitenkaan olla 12-vuotiaan pikkupojan luettavaa...

Toisekseen, katselin läpi kirjan kuvat. Kuka helkkari voi olla tuonnäkösiin ukkeleihin lääpällään?! Satuin lukemaan kohdan, jossa joku bändin jäsenistä paneskeli menemään ympäriinsä. Hitto, mua öklöttää jo pelkkä ajatus tommosista puoliks naisen ja puoliks jonkun narkin sekotuksista! Hyi helevetti! Piru, että alko ällöttään. Onneks Mikko ei oo tuon näkönen.

Että sellasta. Päiccärit kutsuu, zzzzz... nään varmaan painajaisia noista Mötley Crüen äijistä.

Over.

Kommentit

  1. Hih. Jokaisella meillä on omat perversiomme!

    Itsehän hehkutimme tänään töissä, miten se päänhierontavispilä on ehkä maailman paras.

    http://www.asiaputiikki.fi/images/vispila.JPG

    Sitä keskustelua ei olisi varmasti ollut sivullisen helppoa kuunnella. :D

    VastaaPoista
  2. Toi vispilä ei muuten oo yhtään mun juttu! Kutittaa ihan saakelisti! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan