Three little things

1. Opiskelija vai silkkaa ilmasta työvoimaa?

Oma työpaikkaohjaaja on muutaman päivän saikulla ja heti ottaa aivoon koko työharjottelu. Tämä mun "sijaisohjaaja" työpaikalla, oikea sairaanhoitajien sairaanhoitaja, pitää mua typeränä ja ala-arvoisena lähihoitajana, eikä tilannetta yhtään helpota se, että kaiken lisäksi olen vielä opiskelija = vielä ala-arvoisempi, jolla voi teettää kaikki osaston "paska"duunit ja yleensäkin vain pitää silkkana ilmaisena työvoimana. Hei haloo, mä olen opiskelija ja mä olen työharjottelussa oppimassa uusia asioita, en heiolenarvoisasairaanhoitaja-sairaanhoitajan pompoteltavissa!

Esimerkiksi eilen. Osastolla oli useampi haavanhoito-operaatio aamupäivän aikana. Minähän en sitten tiedä siitä hommasta oikein mitään, kun en ole haavoihin kerennyt vielä törmäämään, ainakaan kovin usein. Odotin jo innolla, että mä pääsen oppimaan jotain uutta. No kuinkas sitten kävikään? Tämä "sijaisohjaaja" käski mut tekemään aamupesuja, kun lähti itse hoitamaan haavoja! Perusteli, että kun maanantaisin on niin kova kiire ja härdelli. Asiallisesti kerroin sitten, että no kun mä en ole kauheeti haavoja hoitanut ja haluaisin oppia... no, hoitsu totes, että hoidetaan sitten se yks haava yhdessä menepäs nyt siitä tekemään aamupesut sille yhdelle. Meinasin laukasta takas, että kyllä mä tässä vaiheessa jo osaan niitä perseitä pestä, mutta en sitten viitsinyt, oma luonnekin taisteli jo sitä vastaan. Hitto, että mua ärsytti!

Tänään jouduin aamusella samaan ärsytystilaan saman hoitajan kanssa. Olin sopinut jo viime viikolla oman ohjaajani (joka muuten sattuu olemaan tosi kiva ja tajuaa sen, että mä todellakin olen opiskelija!) kanssa, että tänään kuljen fysioterapeutin kanssa osastolla ja osallistun erään asiakkaan pre-haastatteluun. Ilmotin sitten aamulla tälle sairaanhoitajalle tämän asian ja savu nousi mun korvista, kun mä kuulin sen toteavan puoliääneen jotain tyyliin mä olisin kyllä muutaman potilaan kanssa tarvinnut vähän apua. Olin vaan turpa kiinni. Loppujen lopuksi siinä sitten kävi niin, että ne potilaat, joiden kanssa arvoisa sairaanhoitajamme olisi sitä apua kovasti tarvinnut, mä hoidin yksin, koska arvoisa sairaanhoitajamme lähti kiidättään paikalta pois, kun oli sen aika. Sen jälkeen painuin mitään sanomatta fyskan messiin.

2. Rakastan öistä kaupunkia
http://www.nuortentampere.fi

Tänään lähden Mikon kanssa parille lonkerolle/kaljalle tuonne Tampereen hämärtyvään iltaan. Joo'o, keskellä viikkoa. Viime viikolla päästessäni iltavuorosta siinä yhdeksän jälkeen mä menin lähes sanattomaksi, kun mä kävelin Hatanpäältä linja-autoasemalle odotteleen bussia. En mä ollut muistanutkaan miten kauniilta voi viileässä alkusyksyn illassa pimenevä kaupunki näyttää! Vaikka mä olen henkeen ja vereen maalaistyttö ja rakastan maaseutua ja sen rauhaa, mun on myönnettävä, että hämärässä vilkkuvat liikennevalot saavat mut positiivisella tavalla levottomaksi, oli sitten kevät, kesä tai syksy. Tai talvi, kuten kuvassa yllä.

Pienenä mä muistan, kun matkustettiin aina syys- ja hiihtolomilla Korpilahdelle mummin luokse ja olin aivan innoissani, kun illan tullen syttyivät katuvalot. Mä aina vaadin päästä iltakävelylle ja sitten mä suurin silmin ihastelin valoja, jotka Koskenpään metsissä asuneelle pikkutytölle olivat jotain aivan uutta ja ihmeellistä!

Muutenkin, oon alkanut tykkäämään tästä Mansesta tosi paljon, tää tuntuu just mun kaupungilta, vaikka ihmiset täällä puhuvatkin rumaa kieltä.

3. Olen maailman paras avovaimo!

Tänään luppoajalla työharjoittelussa (kyllä, sitäkin voi olla) selailin Iltalehden sivuja ja löysin sieltä artikkelin

Syksyn kuumimmat pelit.

http://www.pahing.com

Itsehän en noita seikkailu- ja räiskintäpelejä osaa pelata, mutta kyllä! isoa viihdettä mulle on se, kun mä katson, kun Mikko pelaa! Mä olen jotenkin aina ollut tässä suhteessa kiero, koska jo pikkutyttönä mä saatoin tuijottaa monta tuntia, kun isoveli hakkas playstationilla jotain jännää peliä. Mä en siis nalkuta tuolle ukolleni pelaamisesta, vaan yleensä istahdan seuraan ja suurella jännityksellä odotan, että mitä pelissä tapahtuu. No, miksi mä muka nalkuttaisin pelaamisesta, kun ei Mikko edes paljoa pelaa.

No anyways, kyllähän tämä addiktio riippuu paljon pelistäkin. Esimerkiksi Diablo II on mulle kuin punainen pyyhe härälle. En-voi-sietää. Toisaalta sitten taas Half Life oli hyvinkin koukuttava, kuin myös Fallout 3. Nyt mä bongasin tuolta IL:n sivuilta tuon artikkelin, jossa yhdeksi syksyn kuumimmista peleistä oli valittu Fallout: New Vegas. Siksi mä olenkin maailman paras avovaimo, koska kehotin Mikkoa hankkimaan tuon kyseisen pelin ja vielä pelaamaankin sitä. Kuinka moni avovaimo tai tyttöystävä pystyy tähän?!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan