Takaisin opinahjoon - mitä tästä nyt ajattelisi

Tänään se alkoi: kauan odotettu koulu. Viimeiset kolme viikkoa mä olen haaveillut tästä päivästä; paluusta Tampereen vaiuhdikkaaseen arkeen, istumaan ja oppimaan uutta, kouluun. Vaikka mä tykkäsin kesätyöpaikastani todella paljon (siitäkin huolimatta, ettei kotihoito sittenkään ole se paras vaihtoehto mulle), mä olen tosi iloinen ja tyytyväinen tähän uuteen alkuun, jota syksy mulle aina merkitsee.

Opiskeluintoa vähän lamautti viikko sitten, kun kävin koulun sivuilla katsomassa ensimmäisen jakson lukujärjestystä. Pitkien, täyteen ahdettujen päivien ja näyttösuunnitelmien tekemisen "suurena ystävänä" en kamalasti innostunut tulevasta ohjelmasta. Ensimmäiset kaksi viikkoa sisätauti-kirurgista hoitotyötä. Aihehan kuulostaa mielenkiintoiselle ja oon siitä innoissani, mutta. Joka päivä, puoli yhdeksästä neljään, samaa ainetta... pelkkä ajatuskin laittaa tuskan hien nousemaan pintaan!

Kahden viikon jälkeen alkaa sitten jo ensimmäinen työharjoittelu. Kiitoskiitos, meidän uusi ryhmänohjaaja kertoi niinkin helpottavan uutisen, ettei meillä ole ammattiosaamisen näyttöä vasta kuin keväällä viimeisessä työharjoittelujaksossa ja se taas tarkoittaa sitä, ettei mun tarvi murehtia näyttösuunnitelman vääntämisestä vasta kuin silloin! Nimittäin, vihaan näyttösuunnitelmaa. Kirjoitustaito on hanskassa, kunnes eteen työnnetään näyttösuunnitelmalomake.

Tämä ensimmäinen työharjoittelu mun olisi tarkoitus suorittaa joko Kaupin tai Hatanpään sairaalassa, tarkempaa tietoa ei vielä ole. Tämä meidän uusi ryhmänohjaaja vaikutti niin epämääräiseltä ja sekavalta ihmiseltä, että suoraan sanoen vitutti. Ensin mä olin menossa Kaukajärvelle kotihoitoon, sitten Kaupin sairaalaan vanhusten pitkäaikaishoidon osastolle, sitten opettaja soitti mulle vielä kotiin perään, että jos kuitenkin menisit Hatanpäälle kirurgian osastolle. Jälkimmäisin kuulostaa kyllä houkuttelevimmalta, liittyyhän siihen sentään gastroenterologinen kirurgia (eli vatsaelinhommat), urologia ja laskimokirurgia. Urologia nyt ei ole ensimmäisenä kiinnostavuuslistalla, mutta voisinpahan sitten niilläkin tiedoilla jossain joskus päteä... ja pääsispähän tekemään ehkä jotain ihan uusia juttuja. Pidetään peukkuja, että tämä HaSa-vaihtoehto toteutuu!

Uusi luokka tuntuu jotenkin ihan kummalliselta ja etäiseltä. Onhan mulla siellä muutama tuttu naamakin, mutta loput ovat vain jotain ohitse kulkevia ja mieleenpainumattomia hahmoja. Voi olla, että tämä mitäänsanomaton ensivaikutelma johtuu siitä, ettei näihin ihmisiin kerkeä kovin hyvin tutustua tämän kiireisen syksyn aikana ja ne kun jo jouluna valmistuvat ja suuntaavat omille teilleen. Onneksi ensivaikutelmatkin muuttuvat, kuitenkin! Pidetään peukkuja myös siis tälle!


Hyvää lukuvuotta kaikille eilen, tänään tai huomenna koulunsa aloittaville!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan