Loppu tulee

Nyt on muuten siistiä! Puunasin koko päivän tätä meidän kämppää ja nyt kiiltää keittiökin niin, että mä olen suurinpiirtein asettanut porttikiellon kaikille, jotka sinne on menossa syömään ja murustelemaan. No, meitähän on täällä huimat kaksi ihmistä, joiden käytössä keittiö on, plus Milli, joka käy vetämässä raksuja massuun. Täytyy sanoa, että on suorastaan orgastinen olo, kun sain siivottua. Tunnen suunnatonta ylpeyttä tästä ahkeruudesta, joka muhun iski tänään!

Melkein jätin siivoamatta, vaikka useamman päivän tätä operaatiota mä mielessäni valmistelin. Eilen illalla nukkumaan mennessä mulla iski niin järjetön, sanoinkuvaamaton ja vielä selittämätön ahdistus-/itku-/pelkotila, että oksat pois! Koko sirkus sai alkunsa, kun mä aloin muistella yövuorossa edellisyönä työkavereiden kanssa pohtimaamme maailmanloppua. Hyvin yksimielisinä me päädyttiin toteamaan, että eiköhän se maailmanloppu todella ole tulossa vuonna 2012, aivan kuten mayat, inkat ja itse pääjehu Nostradamuskin on ennustanut. Ja miksei tulisi? Eikös tämä maailma ole vähän siihen suuntaan nyt menossa? Tulivuoret purkautuu, maat järisee, vedet tulvii, ihmisiä kuolee. Onko joku muu huomannut tämän ilmiön viime aikoina nostaneen päätään? Sen, kun luonto iskee takaisin? Ja tulee vielä iskemään kovempaakin, veikkaan.

Näiden maailmanlopun ajatuksien saattelemana mä päädyin illalla sitten siihen tulokseen, että miksi mä siivoaisin täällä, kun loppupeleissä se on kuitenkin ihan turhaa? Miksi mä tekisin mitään, koska se on vain ja ainoastaan turhaa, jos ja kun maailma loppuu kahden vuoden kuluttua? Ajatus siitä, että kaikki on turhaa muljautti mut hetkessä keskelle maailman negatiivisimpia asioita niin, että mä aloin parkua. Mielessä möyri niin kaikki pelottavat skenaariot, että kun Mikko otti mut lujasti syliin ja mä ajattelin, että nyt on hyvä, niin seuraavana mä ajattelinkin sitten jo läheisteni kuolemaa minkä kerkesin.

Kannattaa tehdä useampi yövuoro peräkkäin, niin liskot tulee ennen kuin on edes nukahtanut. Veikkaan, että tämä oli syynä tuohon fiilikseen, johon en vielä ole koskaan elämässäni törmännyt. Yövuorot - not for me!

Aamulla koko olotila tuntui naurettavalta, vaikka edelleen uskon, että jos loppu ei mukamas ole lähellä, niin ei sitten mikään. Hyvänä ponnahduslautana tälle fiilikselle on toiminut Jim-kanavan maailmanloppudokumenttien ja mun vilkkaan mielikuvituksen lisäksi ihan vaan television uutislähetykset.

Mutta eletään nyt täysillä vielä, kun voidaan!

Jos jotain kiinnostaa enemmän aihe, niin alla muutamia linkkejä, joissa sanoja puolesta ja vastaankin.

Ajattelemisen aihetta
Paranormaali blogi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Janoon kuolemisesta