Mitä se arki on? No opiskelua.

Tänään päästiin koulusta jo ennen kahtatoista, joten mulla on ollut tässä oivallisesti aikaa tehdä lääkehoidon kertaustehtävää taas muutama sivu lisää. Mieluummin teen sitä näin alkuviikosta, kun loppuviikosta alkaa olla mielessä vaan viikonloppu ja viikonlopun huvitukset, joihin ei todellakaan liity mikään niin vakavamielinen kuin opiskelu! Seitsemän sivua valmiina ja deadlineen aikaa kymmenen päivää!

Viimepäivien aikana mulle on alkanut hiljalleen selvitä, mistä aion tehdä opinnäytetyön. Tarkkaa rajausta en ole vielä aiheeseen keksinyt, mutta jotain saattohoitoon liittyvää se varmasti tulee olemaan. Ehkä saattohoitopotilaan ja hänen omaistensa tukeminen? Olisko iskevä otsikko?

Sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmassahan aiheita nyt on lähes rajattomasti. Tähän kuitenkin kuuluu niin paljon kaikkea ja tuleva työpaikka voi olla minkälainen paikka vaan, joten mahdollinen ongelma voisi liittyä jotenkin siihen aiheen valintaan. Mä en kuitenkaan ole nähnyt sitä minään ongelmana. Jotenkin mulla on siitä ensimmäisestä opinnäytetyökeskustelusta asti ollut vähän sellanen kutina, että mulla se saattaisi liittyä jotenkin kuolevan ihmisen hoitamiseen. Jotenkin aihe kiinnostaa mua. 'Kiehtoa' on varmaan ehkä väärän kuvan antava verbi tässä yhteydessä, kuitenkin.

Aihe ei ainakaan olisi liian helppo, josta opinnäytetyön ohjauskurssia vetävä opettajakin varoitteli. Liian helpot aiheet kuulemma ovat sittenkin niitä vaikeimpia, loppujen lopuksi. Saattohoito on mulle käytännössä ja okei, hieman myös teoriassakin, aivan vieras käsite. Yhdellä tunnilla perusopinnoissa viime talvena käsiteltiin kuolevaa potilasta ja siinä se sitten olikin. Mä en ole ikinä nähnyt edes kuollutta ihmistä. Mä olen nähnyt ainoastaan sen valkean lakanan, joka Koukkuniemen vanhainkodin kalmistossa peitti ne kaikki vainajat. Juuri loppuneessa työharjottelussa Hatanpäällä mä yhden päivän tiesin erään potilaan pian kuolevan, mutta olin juuri sinä päivänä vapaalla, kun tämä sitten oli oikeasti kuollut. Tässä kaikki, mitä tiedän kuolevasta potilaasta. Joten eihän tämä nyt sitten ole millään helppoudella pilattu, eihän?!

Etenkin mua kiinnostaisi perehtyä tähän aiheeseen omaisten tai hoitajan näkökulmasta. Mä olen aina miettinyt, millaista olisi kertoa omaisille, että heidän rakkaansa on nyt nukkunut pois tai "viimeisiä viedään". No, eihän se mitään mukavaa olisi. Kauhulla vain odotan sitä hetkeä, jos ja kun se ikävä tehtävä mulle jossain kohtaa työelämää lankeaa. Miten mä asian esitän? Mitä jos mä en edes pysty siihen? Mitä jos mua itkettää kauheesti? Miten mä voin olla omaisen tukena?

Aihe saa vielä muhia mun mielessä ennen kuin lähden tekemään mitään päätöksiä. Saattohoitoa koskeva opinnäytetyö olisi sekä opettavainen mulle itselleni että henkinen esivalmistautuminen siihen, että mä todella tulen työskentelmään alalla, jossa ihmisiä voi kuolla. Ja tarkoitan nyt potilaita/asukkaita, en työntekijöitä. Jos huumorinkukkanen sallitaan :)

Ciao!

Kommentit

  1. Mutta! Ei kannata myöskään valita liian vaikeaa aihetta. Meille nimittäin sanottiin vastaavasti, että pitää varoa ottamasta liian vaikeaa aihetta... (paitsi että tarkotetaankohan tällä loppujen lopuksi ihan samaa?)

    Ja tein saman virheen: aloitin tekemään opinnäytetyötä liian vaikeasta aiheesta ja pakersin vuoden ihan turhaan. Tai puolitoista vuotta. Viime keväänä vaihdoin aihetta ja oon puolessa vuodessa tehnyt se liki valmiiksi.

    No, suurin osa tosta ajasta on kyllä käytetty ihan muuhun kuin opinnäytetyön tekemiseen. :D

    VastaaPoista
  2. On kyllä mielenkiintoinen aihe. Kannattaa käydä tutustumassa tai ottaa yhteyttä Pirkanmaan hoitokotiin niin sieltä varmaan saat apua aiheeseen. Kouluaikana sieltä kävi yks työntekijä pitämässä meille luennon ja se oli tosi mielenkiintoinen. Oon siitä luennosta asti miettiny et haluaisin mennä tutustumaan hoitokotiin ja nyt tänä viikonloppunahan(Tampere päivät) siihen ois ollu mahollisuus, mutta enpä saanu aikaseksi lähteä.
    -Teija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan