A piece of something to call mine

Viime päivät ovat olleet ihania. Olen taas muistanut, miksi syksy on niin mun juttu.

www.vastavalo.fi

Vaikka mä kuinka rakastan sitä, kun iltaisin kylmä sade hakkaa ikkunaa ja puut taipuu tuulen mukana pimeydessä, mä olen ollut niin ihastunut näihin viimeaikaisiin koleisiin ja kirkkaisiin syyspäiviin, että mua on hymyilyttänyt aivan kamalasti. Nimenomaan hymyilyttänyt. Mä olen varmaan vaikuttanut täysin urpolta istuessani linja-autossa ja tuijottaessani ikkunasta ulos iso hymy naamalla. 

On jotenkin ollut niin kaunista. Jotenkin kauniimpaa kuin koskaan ennen on yksikään syksy ollut. Sinisen taivaan ja värikkäiden puiden kontrasti on ollut jotain uskomatonta. Tai en mä tiedä. Ehkä mä vaan kuvittelen. Mä olen vaan ollut niin hyvällä tuulella ja ainoastaan tuon ihanan auringon paisteen vuoksi, että mua ihan pelottaa seuraava pilvinen päivä. Mä olen ollut ihan villiintynyt. Mun on tehnyt mieli tehdä iso keltainen vaahteranlehtikasa ja hypätä joukkoon pää edellä. Eilen istuskelin Frenckelin aukiolla Tampereen keskustassa auringossa ja odottelin kaveria leffaan enkä mä voinut kuin... niin. Hymyillä.

Viime aikoina mä ollen kuunnellut erästä tiettyä biisiäkin, sellaista mulle henkilökohtaista hyvänolonbiisiä, joka on sopinut mun mielestä hyvin myös vallitsevaan säätilaan. All Saintsin Pure Shores elokuvasta The Beach.



Koulujututkin on luistaneet jotenkin paremmin, kun olotila on ollut niin positiivinen. Lääkehoidon tehtävän mä sain palautettua eilen, neljä päivää myöhässä tosin, mutta palautettua kuitenkin. Mä olen päässyt selville opinnäytetyön aiheestani ja löytänyt itselleni jopa työparinkin sitä varten. Lopullinen otsikko opinnäytetyölle tulee olemaan Keuhkosyöpäpotilaan saattohoito osastolla omaisen näkökulmasta. Tänään sain työparin kanssa tehtyä opinnäytetyösuunnitelman ja lähetettyä sen opettajalle. Siitä se lähtee!

Kuuden vaatteen haaste on pyörinyt nyt viikon ajan ja hyvälle näyttää, vaikka vähän jo kyllästyttääkin. Vastoin normaalia käyttäytymistäni, joka olisi tähän mennessä johtanut jo luovuttamiseen, mä olen tosissani päättänyt, että minähän käytän tasan niitä vaatteita, joita mä olen päättänytkin käyttää.

Alkuviikosta koululla kävi SPR:n Veripalvelun väki ja sai mennä luovuttamaan verta. Olisin varmasti ollut jonossa ensimmäisenä, jos en olisi ollut kipeä. Päätin syyslomalla käydä luovuttamassa verta.

Many faces I have seen
Many places I have been
Walked the deserts, swam the shores
Many faces I have known
Many ways in which I've grown
Moving closer on my own

Kommentit