Ei aina worst-case-scenario.

Piti kirjoittaa tästä jo alkuviikosta, ellei aikaisemminkin. Silloin kun Salattujen Elämien Sebastiania syytettiin lapsiin sekaantumisesta. Ikävä aihe osui aika näpsäkästi yhteen asian kanssa, jota oon mielessäni pähkäillyt jo pidemmän aikaa, joten mun on pakko ilmaista asia nyt "ääneen" yleisesti. 

Salkkari-Sebastianillahan oli siis aivan puhtaat jauhot pussissa, toisin kuin iki-ihana-punahilkkamme Paula Sievinen kuvitteli. Tästä pääsemmekin itse asiaan. Kysymys kuuluu: mihin katosi luonnollinen ja vilpitön koskettaminen?

Koskettaminen tuntuu olevan nykyisin kamala asia, etenkin jos se tapahtuu huomattavasti nuoremman ja huomattavasti vanhemman ihmisen välillä. Tuntuu, että tällasessa tilanteessa vanhempi osapuoli väistämättä leimataan ahdistelijaksi tai hyväksikäyttäjäksi, etenkin, jos lapsella ja aikuisella ei ole minkäänlaista verisidettä keskenään. Ei silti katsella maailmaa liian kevyesti: Suomen juro ja toisen ihmisen koskettamista kammoava kansa voi tietysti olettaa lämpimän pään taputuksen isän ja pojan välillä olevan seksuaalinen. Ikävä tosiasia on, että jossain tapauksissa kansa tietää parhaiten, mutta kun niitä poikkeuksiakin on.

Koskettaminen on tärkeää. Suomalaiset ehkä alkavat hiljalleen sen ymmärtää, ja ehkä toimiakin sen mukaan, mutta jos joukkoon mahtuu edelleen näitä aiheesta ahdistuvia ihmisiä, ei voi syntyä kuin liuta typeriä ristiriitoja. Miten kävi Salkkareissa? No, tyypillisesti. Nainen näki miehen halaavan pientä poikaa kadulla ja tietysti kyseessä oli lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Mies näki kellarissa miehen ja pojan ja pojalla ei ollut housuja, koska ne olivat kastuneet. "Ai kastuneet....?" Tietysti miehellä on jotain epämääräisiä taka-ajatuksia! Mitä muita syitä suomalaisella aikuisella voisi olla?

Koulusta tuleva pieni tyttö kertoo opettajan koskeneen häntä. Syntyy hysteria. Poliisit soitetaan opettajan ovelle. Vilpittömän koskettamisen tarina ei ehkä koskaan selkene äidin, tyttären tai poliisien mielissä. Koska hui kamala, opettajahan siis koski tyttöä! Kuinka moni tällaisesta asiasta kuullessaan voi sanoa, ettei ajatellut asiassa olevan mitään seksuaalista, vaan että opettajan tarkoitusperät ovat olleet täysin vilpittömät ja tytön olan koskeminen ollut täysin luonnollinen lähestymistapa? 

Miten tämmöisestä paranoidisuudesta voi koskaan päästä eroon, jos aina kuvitellaan pahinta? Eiväthän suomalaiset tietenkään ole tottuneet koskemaan toisiinsa, harvoin edes tervehtiessään, joten tietysti koskeminen on suoranainen tabu ja kosketuksen tapahtuessa siinä on oltava jotain hämärää ja outoa. Itse voin kertoa hieman "kammoksuvani" vieraiden ihmisten kosketusta, mutta enhän mä voi syyttää siitä mitään muuta kuin tätä pohjoisen ahdasmielisyyttä asian suhteen. 

Uskoisin, että ihmisille tulisi paljon parempi mieli, jos koskettaminen olisi sallittua ja hyväksyttävää. Silloin karisisi myös turhat epäilyt niitä kohtaan, jotka eivät näe koskettamisessa mitään pahaa.

yle.fi

Kommentit