Elämäntaparemonttia

Nyt mä olen vihoviimein kyllästynyt tähän paskaan, ja tarkoitan nyt lähinnä mun turvonnutta mahaa, epäterveellistä ruokavaliota ja liikkumattomuutta. Kun siis puhun elämäntapamuutoksista, tarkoitan näitä asioita, en esim. tupakkia. Nyt tämä maha saa painua nimittäin helvettiin! Se tulee olemaan vaikeaa, ihan saakelin vaikeaa, kun ottaa huomioon meikäläisen heikon itsekurin ja suunnattoman laiskuuden, mutta ehkä jos kirjoitan asiasta tänne, tästä kaikesta tulee konkreettisempaa ja yrityskin on kovempi, eikö vaan?

Ruokavalio... hmm. Rakastan roskaruokaa. Rakastan ihan pirusti. Se on mun suuri heikkous. Kebab, pitsa, hampparit... rakastan. Puhumattakaan sipseistä. Näistä neljästä luopuminen tulee olemaan kaikista vaikeinta. Suklaa ja karkit on helppo sivuuttaa, kun en muutenkaan niitä kovin usein edes syö, sillä niin kuin yläpuolelta huomaa niin suosin enemmän suolaisia herkkuja. Jos ostan suklaata tai karkkia, himo niihin on iskenyt yllättäen ja varoittamatta, ehkä vasta siinä karkkihyllyn kohdalla. 



Mikkohan tässä mun ruokavaliomuutoksesta tule kärsimään, sillä Mikko ei voi ostaa mitään herkkuja, sillä silloin mua ei pidättele mikään jos mä tiedän kaapissa olevan pussin sipsejä. Mutta vaikka Mikko voisikin syödä ihan mitä vaan sen koskaan näkymättä sen kehossa, niin on varmaan siltikin hyvä säästää myös Mikon verisuonia ja sydäntä. Siksi aion tästä eteenpäin suosia sitä terveellistä rasvaa, kasvirasvaa. Tätä mä olen kuitenkin tehnyt jo pidempään. Pyrin aina ostamaan kaupasta pehmeärasvaisia tuotteita: juoksevia rasvoja, kasvirasvalevitteitä, ruokakermaa, jossa ei lue sanaa kerma... jopa jauhelihasta valitsen aina sen sika-nautajauhelihan enkä nauta-sikajauhelihaa, sillä huhujen mukaan sian rasva on terveellisempää kuin naudan rasva. Seuraavaakin ohjetta olen jo pidemmän aikaa noudatanut: lisään ruokaan kanaa ja kalaa, joiden rasva on pehmeää, ja vähennän punaista lihaa. Valitettavasti kana on kallista ja esim. uusi rakkauteni siika myöskin. Kalaa syömällä saan ehkä D-vitamiinipuutoksenikin kuosiin. 

Siiat

Lisään ruokaani kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Tätäkin olen jo yrittänyt pidemmän aikaa. Ongelmana tässä on vain se, että makuaistini hermot eivät siedä suurinta osaa kasvikunnan tuotteista: olen niin lihansyöjä. Pyrin kuitenkin keskittymään niihin, mistä tykkään: appelsiinit, omenat, satsumat, kiiwit, banaani... no, banaanissahan on pirusti piilosokeria, mutta mieluummin banaani kuin suklaapatukka, eikö? Kanasalaatti tomaatilla ja kurkulla, nam! Pakastetut mansikat maustamattomassa jogurtissa, nam! Porkkanat tuoreina, nam! Kana- tai jauhelihatortillat tomaatilla, salaatilla, kurkulla ja sipulilla, nam! Eli en kai tää ihan epätoivosta voi olla siis?



Täysi herkkukielto ei kuitenkaan tule multa onnistumaan enkä aio yllä mainitsemistani ruokavaliomuutoksista tehdä mitään tiukkoja sääntöjä, vaan poikkeuksia saa aina olla. Aina pitää olla mahdollisuus herkutteluun, sillä olisipa sellainen maailma tylsä, jossa ei saisi KOSKAAN herkutella. Ollaan sovittu jo aikaa sitten Mikon kanssa, että roskaruokaa saadaan hakea korkeintaan kaksi kertaa kuussa ja tämä tarkoittaa tuota naapurin Hevalia eli kebabbia ja pitsaa. Jogurtista (luen sen itselleni herkuksi) en luovu, sillä se on ainut asia hedelmien lisäksi aamuisin, jonka saan vaivoitta alas. Lisäksi saan kerran viikossa ostaa yhden vaniljarahkan. Juustoista luopuminen ei tule onnistumaan, sillä rakastan juustoja!

Liikkuminen. Voi, mieluusti makaisin sohvalla ja katselisin telkkaria. Ajattelin kuitenkin, että kolme kertaa viikossa ei ole ollenkaan paha asia käydä vähän haukkaamassa raitista ilmaa. Näistä kolmesta kerrasta ainakin yhdellä kertaa ajattelin myös hieman harjoittaa hölkkätaitoani, sillä pelkkä kävelyhän ei ikinä vaikuta mun mahan kokoon milläänlailla, se nostaa vain kuntoa. Kauppareissutkin voisi hoitaa hyvällä säällä kävellen. Eilen aloitinkin jo tätä hyötyliikuntaosuutta, mutta se ei ollut kovinkaan motivoivaa kaatosateessa... onneksi liikuntaa saan myös tämän hetken työharjoittelussa. Mulla pitäisi olla askelmittari, sillä askeleita näissä hoitoalan töissä tulee varmaan useampi tuhat vuoron aikana!

Ja mihin minä tällä kaikella siis pyrin? Tuohon alla olevan kuvan mahaan, joka minulla siis on joskus ollut.

Kypros '05
(EDIT: Tämän kaiken takana on laihduttamisen lisäksi eräs toinenkin syy ja se on se perkeleenmoinen sukurasite sydän- ja verisuonisairauksiin. Mua ei kiinnosta kuolla nuorena sydänkohtaukseen tai saada aivoinfarktia, joita molempia löytyy lähisukua myöten)

Kommentit

  1. Hihii, täällä sama projekti! Mä innostuin terveellisemmästä elämäntavasta tuossa syksyllä ja aloitin sen pitämällä ihan rehellisesti ruokapäiväkirjaa. Tunnollisuudessani lampsin sitten jopa koulun terkkarilla ja käskin hänen sanoa mielipiteensä asioista.

    Se terkkari oli ihana ja nosti mun motivaatiotani entistä enemmän. :D Se sanoi, että liian ankara ei pidä olla itselleen. Herkutteluhetkiä pitää olla. Sovittiin terkkarin kanssa, että pidän kuukauden ruokapäiväkirjaa ja katsotaan sitten vielä uudestaan.

    Paras, mitä se sanoi, oli että syöminen liittyy hyvin useasti mielentilaan. Se sanoi, että jos joskus tekee mieli syödä, herkutella ja unohtaa terveysruoat, niin antaa mennä. Aloittaa sitten seuraavana päivänä uudestaan. (Tietysti toistamatta tätä joka toinen päivä) :D

    Sit mä kävin uudestaan terkkarilla ja katottiin ne mun listat läpi. Olin vetänyt kaikkia ihania keittoja ja puuroja paljon, niistä tuli pointseja. Joka päivä mä olin syönyt rasvattomia jogurtteja ja rahkoja, niistäkin tuli pointsit. Kaikista vaikeinta mulle oli syödä se viisi kertaa päivässä - on niin hiton epäsäännöllinen elämä (saatan herätä seitsemältä tai kahdeltatoista, saatan olla 9-15 keikalla tai sitten 17-22). Mutta aika nopeasti siihen tottui, vähän katselemaan että milloin ehtii syödä ja miettimään etukäteen, tartteeko ostaa jotain nopeaa ja kätevää esim. automatkalla helposti syötävää.

    Mulla muuten tippui 2½ kiloa paino pelkästään syömällä tuossa parissa viikossa. Aika jees? Alotetaanko tää projekti yhdessä ihan tosissaan? Ollaan toisillemme tilivelvollisia? :) Mä uskon, että silloin se toimii helpommin, kun on joku jolle raportoi retkahtamisistaan!

    VastaaPoista
  2. Joo! Ollaan vaan. Millon mun pitää sitten tilittää? Kun mä olen retkahtanut? :D

    Lähdenkin tästä ostamaan pinaattia... sinänsä outoa, että pienenä mä vihasin pinaattia ja nyt mä haluan itse tehdä keittoa siitä :D mut nykysin se onkin hyvää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan