Työharjoituksia!

Erikoistumisvuoden toinen työharjoittelu käynnistyi eilen. Seuraavat kuusi viikkoa käytännön oppimista tapahtuu siis Pirkkalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Motivaatio on korkealla, sillä mä en halua toistaa samaa virhettä kuin syksyn HaSan harjottelussa. Mä aion vaatia oppimista, sekä itseltäni että työssäoppimispaikalta. 

No. Kaksi aamuvuoroa siis takana ja paikka vaikuttaa lupaavalle olosuhteiltaan, asukeiltaan ja menetelmiltään. Se että mulla on nyt niin hurja tekemisen into, lamautti mut tänään täysin, sillä musta tuntuu että ilman minkäänlaisia vaatimuksia, mä voisin joutua kaikki kuusi viikkoa petaamaan sänkyjä. Toivottavasti tämä toisen päivän petaussaldo ei tule toistumaan silloin kun mun ohjaaja on paikalla, sillä mä olen kuullut huhuja, että mun olisi tarkoitus oppia uusia asioita... tänään olin nimittäin osaston heittopussi, kun ohjaajaa oli vapailla ja tietysti mut nakitettiin kaikkeen ei-olennaiseen, kuten sänkyjen petaamiseen! Siellä mä sitten puhkuin ja puhisin kiukuspäissäni ja vedin lakanaa sänkyyn, kun kaksi muuta hoitajaa veivät potilaan laverilla suihkuun. Ei siinä, kyllä mä olen useammin kuin kerran potilasta pessyt laverilla ja mä sen homman osaan, mutta... se olisi silti ollut ehkä hitusen enemmän sitä, mitä mä olisin halunnut tehdä tehdä.

Ohjaaja vaikutti eilisen perusteella ihan kivalle ja rennolle, vaikka pari tuntia jouduinkin seuraamaan vierestä kun tämä tilasi työkavereittensa kanssa matkaa Italiaan... 

Odotan mielettömästi sammakkomiehen ennustamaa lumipyryä! Mikään ei ole ihanempaa kuin kunnon lumimyrsky. Kun tuuli ulvoo ja lumi sataa vaakatasossa ja sitä sataa metreittäin. Kunnon varustuksella edes ulos meneminen ei haittaa. Ja mikä nyt ihan oikeasti voisi olla hauskempaa kuin lumituiskussa kirmailu?! Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että pakkanen ja lumi on vain pukeutusmiskysymys. Ennemmin mä pukeudun lämpimästi ja mukavasti kuin pillifarkkuihin ja pikkutakkiin vain näyttääkseni hyvältä. Okei, en mä muutenkaan pukeutuisi pillifarkkuihin, not my style, mutta menköön tuo nyt esimerkkinä, jotta pointtini avautuisi kaikille. Ainut miinut lumimyräköissä mielestäni on se, jos täytyy siirtyä autolla paikasta A paikkaan B. Muutenkin kun olen melko arka kuski, niin ajaminen sohjossa ja näkyvyyden ollessa nolla ei paljon naurata.








Kommentit