Terveellistä uutta vuotta!

Vuosi 2010 alkaa vedellä viimeisiä metrejään ja  samalla päättyy joululoma bloggailusta, jotta vielä yhden päivityksen saisin tungettua tämän vuoden puolelle. Asiaahan mulla ei ole oikeastaan mitään kovin erikoista, mitä nyt muutama pieni ihmetys ja tulevan vuoden suunnitelmia.

Loma on sujunut mukavasti. Joulukin tuntui yllättävän normaalille, vaikka miehistö ei ollutkaan sama kuin ennen. Kaava ei siis rikkoutunut, joten hyvä niin. Lahjoja tuli laidasta laitaan, vohveliraudasta sukkiin. Kynttilänhohtoisia iltoja perheen ja viinin kanssa, mahtavaa. Pikkuisen hirvitti jo ennen joulua, kun kävin vaa'alla punnitsemassa itseäni, josko elämäntaparemontti olisi taas tuottanut tulosta. No olihan se: neljä kiloa tippunut siitä kun tein tämän vaikean, itsehillintää vaativan päätöksen silloin marraskuun lopulla. Nyt kun tässä katselen itseäni ja mahaani peilistä mä tajuan, että kilojen karistaminen juuri ennen joulua ja joulun herkkuja voi olla huono ajatus... kaikki ne suklaat, kinkut sun muut namit ovat nyt kerääntyneet takaisin tuohon navan ympärille, varmasti kaikki ne neljä kiloa... 

Vaikka tässä vähän huono omatunto onkin ja ikävä sitä terveellistä, ravitsemussuosituksen ja pienen liikunnan mukaan elettyjä päiviä, mä en kuitenkaan anna itseni vaipua täydelliseen epätoivoon. Nyt mä ainakin tiedän, että mä pystyn tiputtamaan kiloja pienilläkin muutoksilla. Mä pystyn siihen! Eikä se ole ollenkaan niin kamalaa ja vaikeaa kuin kaikki väittävät. No okei, onhan se, ainakin ihmiselle, jolla on huono itsekuri roskaruoan suhteen ja sellainen peruslaiskuus kummittelee takaraivossa jatkuvasti. Mä olen kuitenkin päässyt yli nyt siitä, että syömisen suhteen elämäntaparemontti voi välillä luiskahtaa raiteiltaan, kunhan näin ei käy joka päivä. Oikeastaan, jos mua ei yhtään kiinnostaisi sukurasite ja tukkeutuvat verisuonet, mä voisin syödä ihan mitä vaan tuntematta huonoa omaatuntoa. Pointti onkin siinä, että mun pitäisi vaan kuluttaa se kaikki liikkumalla. 

Mun uudenvuoden lupaus vuodelle 2011 on seuraava: mä lupaan, vannon ja vakuutan, että meikäläinen on rantakunnossa 2011. Kesäkuussa, tai viimeistään heinäkuussa, tämä tyttö aikoo lähteä parhaan kaverinsa kanssa Yyterin hiekkarannoille päällään pelkät bikinit. Nimittäin mahamakkaroita ei oteta mukaan.

Ja mitä mä aion tehdä tämän eteen? Näin kuin kirjoitin jo marraskuussa.

Aiheesta toiseen. Ihmettelin tänäaamuna, miksi suomalaiset ovat kahvihulluja. Itsehän en juo kahvia ollenkaan, sillä en tykkää siitä. Kahvisuklaatkin jää syömättä. Ymmärrän vielä tietysti sen, että aamulla joku juo kupin kahvia ja ehkä toisen kupin päivällä, vaikka työmaan taukohuoneessa. Mutta kahvia jatkuvasti juovat ihmiset kummastuttavat mua suunnattomasti. Meillä oli koulussa muutama opiskelija, jotka hakivat kahvia jokaikisellä tauolla. Jokaikisellä. Heille kuulemma iskisi kova päänsärky, jos jättäisivät yhdenkin kupillisen juomatta. Ja sehän on totta, että Suomi on maailman kärkimaita kahvin kulutuksessa. Minua ainakin katsotaan välillä kieroon, kun ilmoitan etten juo kahvia ollenkaan. Olen valtavirrasta huomattavasti poikkeava.

Kuva täältä.
Mitä tästä voidaan sitten päätellä? Minä ainakin päättelisin, että kahvi on kohtalaisen vahva huumausaine tässä maailmassa. Jos paljon kahvia juomaan tottunut ihminen ei saakaan tarvittavaa päiväannosta, iskee vieroitusoireet päänsärky ja vapina. Vertaan tässä nyt esimerkiksi vaikka ihmisiä, jotka juovat paljon kahvia ja ihmisiä, jotka polttelevat silloin tällöin ruohoa. Kahvinjuojat ovat selvästi koukuttuneempia kahvin juontiin kuin toiset ruohon poltteluun. Kumpikaan ei kuitenkaan ole liiallisissa määrin terveellistä joten... kahvin terveysvaikutuksista täällä.

Paheksun kuitenkin huomattavasti enemmän jatkuvaa ruohon polttelua kuin jatkuvaa kahvin juontia.

Kommentit