Mitä he loppujen lopuksi tietävät?

Hiton ärsyttävää yleistystä taas vaihteeksi Iltalehden sivuilla.

Mun piti tänään kirjottaa ihan muista aiheista, mutta heti aamusta selattuani iki-ihanan Iltalehden verkkosivuja mulla alkoi kiehua ja kovaa! Kyseessä siis supistettu artikkeli vanhusten huonosta hoidosta vanhainkodeissa ja hoitokodeissa. Kun omaiset kertovat vieraillessaan 1-2 kertaa viikossa muutaman tunnin ajan näissä paikoissa, kuinka huonoa hoito on, jos mitään hoitoa edes on. Kuinka vanhukset sidotaan sänkyihin ja niin päin pois. Sitten siitä itketään Iltalehteen niin, että edes ne hyvät hoitokodit eivät säästy kritiikiltä. Että mua ärsyttää tällainen yleistys. 

Ensinnäkin. Koska olen tuleva lähihoitaja ja työskentelevä tulevaisuudessa paljonkin vanhusten kanssa, mä en jaksa uskoa että tämä huono kohtelu johtuu siitä, etteikö hoitajia kiinnostaisi. Hoitoala on kuitenkin niin pitkälle kutsumusammatti (nyt sen alaa opiskelleena tajuan itsekin) ettei tälle alalle jää ihmiset, joita ei kiinnosta. Toki olen törmännyt muutamaan lähellä eläkeikää luistelevia hoitajia, jotka ovat jo kyllästyneet tekemään töitä yleensäkin, jolloin potilaiden kanssa oleminen ja heidän asioidensa hoitaminen ei pelkästään tunnu, vaan myös näyttää ja kuulostaa väkinäiseltä. Ei näiden yksilöiden kuitenkaan anneta pilata kaikkien hoitajien mainetta, eihän?

Kuva täältä.
Mä uskon vahvasti siihen, että vanhusten huono kohtelu, tai huonolta vaikuttava kohtelu, johtuu puhtaasti työvoimapulasta. Kuinka monessa hoitokodissa hoitajat ajavat itseään piippuun siksi, ettei vain ole riittävästi työvoimaa? On pakko lähteä kahvitauolta vessattamaan mummuja, jos yleensäkään on kahvitauolle kerennyt. Tällainen jatkuva paikasta A paikkaan B ryntäily ei varmasti luo edes hyvää työilmapiiriä saati pidä omaa työkykyä ja -motivaatiota korkealla. Missä siis luuhaavat ne rahat, joilla palkataan lisää hoitohenkilökuntaa korjaamaan jatkuva kiire.

Kun hoitaja sitten pitää kiinni oikeuksistaan ja istuu rauhassa kahville, käy vessassa ja keventää raskaan työn taakkaa heittämällä työkavereiden kanssa muutaman vitsin (niin kuin jo lakikin määrää), omaiset ovat heti taukohuoneen ovella nuuskimassa ja mulkoilemassa, kun heidän isomummunsa pitäisi käyttää vessassa. Tässä ei siis auta itkeä suuntaan eikä toiseen. Jos hoitaja ei kerkeä edes perseelleen istua työpäivän aikana, valitetaan miksei hoitajat sitten pidä oikeuksistaan kiinni. Jos hoitaja sitten pitävät oikeuksistaan kiinni, leimataan hänet heti huonoksi hoitajaksi, yleensä niiden osastolla vierailevien omaisten ja läheisten toimesta, kun eihän täällä edes käytetä vanhuksia vessassa

Iltalehden artikkelin tilanne nyt on sitten asia erikseen, suorastaan kamala, vaikka en voi olla ajattelematta tässäkin yhteydessä, että tämä omainen joka tarinaa kertoo, voisi sitten itse tulla vessattamaan tätä janoon kuolevaa vanhusta tai vaihtamaan tämän vaippaansa. Okei, en mä näin sydämetön kuitenkaan ole. Tietysti vanhukselle pitää antaa vettä, pissailisi tämä kuinka paljon vaan. Veikkaan kuitenkin, että tässä kohtaa hoitaja on ollut lopen uupunut niihin muka-taukoihin, kun hetkeäkään ei saa olla paikallaan ja koota ajatuksiaan. Kun ei vain ole muita, jotka kerkeisivät vaihtamaan sitä vaippaa tai käyttämään vessassa. Niin, se työvoima?

Muutama sananen ennen lopetusta vielä tuosta suorastaan "legendaarisesta" sänkyyn sitomisesta, tästä ilmiöstä, jossa vanhus sidotaan sänkyyn. Olen itse törmännyt tähän muutamia kertoja lyhyen hoitourani aikana ja ollut myös itse sitomassa vanhusta sänkyyn. Kyllä, olen siis raaka ja julma ihminen! Vai olenko? Kyseessä on ollut täysin dementoituneita potilaita heikkoine luineen eivätkä nämä ihmiset ole enää pystyneet kävelemään. Kun sängyn viereen asetetut esteet eivät ole näitä ihmisiä pidätelleet sängyissään, vaan he kipuavat laitojen ylitse, rojahtaen lattialle murtaen lonkkansa ja kuollen jälkeenpäin epäsuorasti lonkkamurtuman aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, niin ainut vaihtoehto on todellakin ollut sitoa nämä ihmiset kiinni! Ja miksi tämä on ainut vaihtoehto? Koska osastoilla ei ole resursseja palkata lisää työvoimaa, jotta tällaisten potilaiden viereen liikenisi hoitaja vartioimaan 24/7. 

Turha kai kertoa, mitä tapahtuu kun tällainen potilas jätetään ilman valvontaa ja sitomista ja tämä tippuu sängystä ja todella murtaa lonkkansa? No siinähän sitten syyllistetään hoitajia huonosta hoidosta. Olisiko sitten oikein huumata nämä vanhukset niin kovilla lääkkeillä, etteivät he tajuaisi lähteä rymyämään laitojen ylitse? Eipä tuossakaan vaihtoehdossa minun mielestäni enää liikuta inhimillisyyden rajoissa.

Artikkelin mukaisissa tapauksissa omaiset eivät vain näe kokonaiskuvaa ja tekevät päättömiä johtopäätöksiä koko osaston toiminnasta. Eikä heille tietenkään tule pieneen mieleenkään, että kyse ei  ole  (yleensä) välinpitämättömyydestä, vaan siitä jo kuuluisaksi termiksi muodostuneesta työvoimapulasta

Lehdistössä on menneen vuoden aikana näkynyt paljon juttuja siitä, kuinka erinäisissä hoitokodeissa vahnuksia kohdellaan huonosti. Helppoahan se on lehtiin näistä kirjoitella, kun hoitajilla ei ole vaitiolovelvollisuutensa vuoksi pienintäkään mahdollisuutta julkiseen puolustuksen sanaan.

Olen puhunut. Kiitos.

Kommentit

  1. Hienoa, että tulevana sairaanhoitajana avaat sanaisen arkkusi! Olen kanssasi samaa mieltä yleistämisestä, kriittisen tiedon puutteesta ja vähäisestä työvoimasta. Sairaanhoitajien puute on kuitenkin allekirjoittaneenkin mielestä yleinen, paljonpuhuttu ongelma, joten miksi omaiset eivät tajua sitä? Meinaan, olen kuunnellut näitä yleistäviä kauhutarinoita koko elämän tarpeisiin.

    Minua myös surettaa se tosiasia, että rahat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Toki herra isoherra tuolla jossain voisi miettiä, että sairaanhoitajien kouluttaminen ja työllistäminen on tällä hetkellä tärkeämpää kuin esim. vanhan kaupunginosan katulämmitys. Olen myös kuullut eräältä toiselta sairaanhoitajaopiskelijalta valituksen sanan koulutuksen tasosta ja epäinhimillisyydestä. Jos koulutuksen taso on oikeasti matala, eikä ketään kiinnosta opettaa alaa, kuinka moni opiskelija kiinnostuksestaan huolimatta jaksaa rämpiä koulunsa loppuun vain kuunnellakseen tulevaisuudessa kunka omaiset väittävät asioita, joista eivät tiedä mitään. Kaiken hyvän lisäksi sairaanhoitajat ovat todellisessa palkkakuopassa.

    Huah, tästähän tuli melkein blogimerkinnän verran tekstiä, pahoittelen näin tunkeutumista sinun blogiisi selittämään. Ajatuksesi kuitenkin herättivät ajatuksia, toivottavasti tilanne tulevaisuudessa paranisi edes vähän.

    VastaaPoista
  2. Ei haittaa, kiva vain kun kommentoidaan :) tosiaan piti ihan muista jutuista tänään kirjotella, mutta en sitten kerennyt kun erehdyin tuonne iltalehden sivuille...

    Pieni korjaus, opiskelen siis lähihoitajaksi, en sairaanhoitajaksi, vaikka tässä kyseisessä asiassa sillä ei oikeastaan mitään merkitystä olekaan :)

    VastaaPoista
  3. Haha, sorry, my bad. :D En osaa lukea tai sitten en muuten vain rekisteröinyt sitä tuolta alkupätkästä. :') Ehkä mä olin liian suivaantunut muistaakseni tuollaista "pikkuseikkaa", tosiaan, eihän se tämän asian kohdalla vaikuta suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!