Sairas ja väsynyt ihminen

Olen edelleen kaiken maailman vaivojen piirittämänä. Viime keskiviikkona uudelleen noussut kuume, molempien korvien vihlova särky, päänsärky, kurkkukipu, sitä pahentava ja yhtään helpottamaton yskä eivät kuitenkaan liikuttaneet kouluterveydenhoitajaa tai edes lääkäriä. Tästä voimme siis päätellä, etten minä oikeasti ole kipeä; en vain muuten jaksa tehdä mitään ja olo on jatkuvasti puolikuntoinen. Kaiken tämän kukkuraksi yskin eilen aamulla niin kovaa, että alaselälleni tapahtui jotain. Kaikkien näiden vaivojen lisäksi olen nyt siis ollut vuorokauden ajan myös selkäkipuinen, liikuskellut paikasta toiseen kuin Quasimodo ja muuta mukavaa. Mitä mä voisinkaan enää toivoa?

Olisi pitänyt kovistella terveydenhoitajaa ja lääkäriä. Helppohan heidän on käskeä minua katselemaan viikonlopun yli, kun ei heidän tarvitse yskiä keuhkojaan pihalle ja siinä samalla oikeasti pelätä yskimistä, koska kurkkuun sattuu niin paljon. Lisäksi lääkäri totesi korvani tutkittuaan, että korvakäytävät ja tärykalvot kyllä punoittavat kovasti, sinne voi tulla tulehdus, mutta en minä kyllä teille ehkäisevää antibioottia anna. Siis mitä helvettiä?! Ei sitten saatana. Kaikki minut tuntevat kuitenkin tietävät, että mä olen vähän huono pitämään puoliani tällaisessa tilanteessa. Mulla ei ole koskaan ollut tapana meuhkata oikeuksieni puolesta, vaikka se usein olisi ollut tarpeenkin. Joten kiltisti mä sitten poistuin opiskelijaterveydenhuollosta katselemaan viikonlopun ylitse. Ihan sama olisinko käynyt tarkastuksessa ollenkaan. 

Nyt mun olo on tosin ihan hyvä, mitä nyt tuo selkä rajoittaa tekemisen kirjoa. Vihdoin kun olisi edes vähän voimia lähteä piristävälle lenkille, niin ei. Ei tietenkään. Kummallisinta tässä kaikessa on se, että olen viimeisen viikon aikana laihtunut meidän vaa'an mukaan KAKSI kiloa. Mitä ihmettä? Okei, mä olen syönyt aika vähän, koska mulla ei yksinkertaisesti ole ollut ruokahalua. Kun olen syönyt, mä olen syönyt lähinnä hedelmiä ja jogurttia, viileitä ja raikkaita asioita siis, sillä lämmin ruoka tuntuu edelleen lähinnä luotaantyöntävältä. Jo tästä mä tiedän olevani kipeä: minulleko ei muka lämmin ruoka maistuisi? Sinänsä laihtuminen siis tuntuu luontevalta, mutta koska mä olen ihan oikeasti maannut koko viikon sängyllä, sohvalla, lattialla, saunassa... mun kulutus on ollut nollassa. 

Joten mistä tämä voi johtua? Voiko tämmöinen laihtuminen olla edes terveellistä? Miksi kahden kilon pudotus ei edes näy missään (itse en ainakaan huomaa mitään eroa mihinkään kohtaan vartalossani)? Mitä ihmettä? Omituista. Vaakakin on kuitenkin ihan ehjä, joten paikkansa se ainakin pitää.  

Asiaa ihmettelemään jääden... pakko poistua koneelta, sillä selkä alkaa tehdä taas protestin istumisesta. Ehkäpä mä löydän itseni vielä Acutasta tämän viikonlopun aikana tai sen jälkeen. Eihän tästä yksinkertaisesti tule mitään, jos tässä alkaa toimintakyky laskemaan oikeasti nollaan! Ehkäpä mä samalla saisin Acutan tätejä vakuutetuksi myös tästä mun rasittavasta yskästä. Mä en yksinkertaisesti JAKSA enää yskiä.

Kommentit

  1. Kyllähän hetkellinen vähä syöminen pudottaa painoa - eri asia on sitten se, että kuinka kauan se alhaalla pysyy. Nesteet lähtevät kropasta ja sitä rataa. Ei mulla tähän mitään tieteellistä vastausta ole, mutta noinhan sitä kipeänä käy. Sitä vähän kuin kuihtuu.

    Paranemisia kovasti, toivottavasti ruokahalukin palaa pian <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!