Sixties

Tajusin yhtäkkiä ettei lukijat oikeastaan tiedä minusta muuta kuin mitä mieltä olen asioista, tästä blogista kun on kehkeytynyt oikea mielipiteen vuodatuksen tanner. Uuden blogivuoden kunniaksi aion siis aina silloin tällöin kertoa jotain pientä itsestäni ja tässä teille vuoden ensimmäinen.

Heittäännyn heti aivan villiksi ja kerron tästä melko salatustakin rakkaudestani kuvien avulla. Siis mitä? Minä, joka en tykkää blogeista, jossa kaikki huomio kiinnittyy kuviin? Lohduttaudutaan nyt kuitenkin sillä, ettei näitä tule multa kovin usein. Eikä tästä aiheesta vaan VOI  kertoa ilman kuvia!

Salattu rakkauteni 60-LUKUUN. Tuo hippien aika, sen muoti, värit, musiikki, elämäntyyli... jos voisin matkustaa ajassa, matkustaisin kultaiselle kuusikymmentäluvulle. 60-luku on sitä aikaa, kun vanhempani olivat nuoria: isäni harjoitteli 16-kesäisenä alkoholin voimaa jaloviinalla Jämsän metsissä päätyen putkaan yöksi ja äiti rakastui palavasti The Beatlesin Paul McCartneyyn.

Ennen kuin sukelletaan hiukan pintaa syvemmälle, ehdottaisin oikean tunnelman luomiseksi vuosikymmenelle sopivaa (loistavaa!) musiikkia. Näitä se minunkin äitinikin kuulemma kuunteli ja ripusti oikein julisteitakin seinälle!

The Rolling Stone - Satisfaction
The Beatles - Help!





60-luku on ehdottomasti viime vuosisadan tyylikkäin vuosikymmen. Rakastan etenkin noita a-linjaisia ja retrokuosisia mekkoja ja takkeja ja sitä kun ihmiset olivat rohkeita käyttämään värejä! Tuntuu, että nykyisin kaduilla harvoin näkee värejä, jotka toisivat mukavaa piristettä muuten harmaisiin kaupunkikuviin. Oikein harmittaa, ettei äiti ole säästänyt nuoruusvuosiensa mekkoja, joita hän vielä itse ompeli. Sitten keväällä kun olisin vähän laihempi  verhoilisin itseni näillä luomuksilla... aikoinaan innoitteen 60-lukuun sainkin äitin opiskeluaikoinaan piirtämistä vaateluonnoksista. Voi, tulisitko takaisin 60-luku ja sen ehdoton helmi, muoti? Toistaiseksi tämä ihana tyyli ei kuitenkaan ole saavuttanut mun omaa tapaani pukeutua, mutta ehkä siksi se onkin salattu rakkaus...


Aurinkolasit... tällaiset löytyvät minultakin, kun ne muutamia vuosia sitten tekivät paluun markkinoille. Enää en muunlaisia aurinkolaseja silmilleni kaipaakaan. Myös vaatemuoti toki on yrittänyt tehdä comebackia, mutta ei läheskään niissä mitoissa kuin toivoisin. Retroa kehiin ja paljon!



Ja mitä mikään vuosikymmen olisi ilman elokuvia? Ilman hyviä elokuvia, korjaan. Hyvä elokuva ei nimittäin katso vuotta ja erikoistehosteita, vaan kiinnostavan juonen, jännitystä, loistavat henkilöhahmot ja ehkä ripauksen outouttakin. Alfred Hitchcockin Linnut, nuoren Dustin Hoffamnin tähdittämä Miehuuskoe, karmiva Rosemaryn painajainen ja surrealistinen Avaruusseikkailu ovat niitä elokuvia, joiden näkeminen kuuluisi jokaisen elokuvia harrastavan yleissivistykseen. Suosittelen!

Kommentit

  1. Sulla on sellasia aiheita, että sulle on kiva kommentoida, joten tässä sitä taas mennään. :D

    Olen itsekin usein miettinyt, miten erilaista elämä oli 60-luvulla. Vanhempani ovat kyllä enemmän 70-luvun kasvatteja, mutta muun muassa liian mauton Austin Powers elokuvineen on näitä ajatuksia herättänyt. :) Värit ovat ihania, tosin retrokuosit eivät ole minun sydänalaani ikinä valloittaneet.

    Musiiki sen sijaan! Ah, The Beatles. <3 Ja Rollarit ja miten monta muuta loistavaa yhtyettä onkaan suoraan 60-luvulta.

    Mainitsemistasi elokuvista haluan vielä sanoa pari sanaa. Sillä noita 60-luvun elokuvia on kyllä tullut tapiteltua jonkun verran. :) Rosemaryn painajainen on ainoa mainitsemistasi, jonka olen nähnyt kokonaan, Linnut sattui eräänä iltana tulemaan televisiosta kun olimme lähikapakassa viettämässä iltaa. Sitä tuli siinä siis enemmän tai vähemmän seurattua, mutta ei se kyllä saanut ansaitsemaansa huomiota radion huutaessa päälle ja juopuneiden keski-ikäisten öristessä toisilleen. Ehkä minä vielä senkin pariin palaan jonain kauniina päivänä.

    Eikä tässä kommentissa nyt ollut oikeastaan päätä eikä häntää, aiheesi kirvoitti taas piilevän kommentoijani esiin. ;) Olisi kyllä kaikin puolin mielenkiintoista, jos tuo 60-luku palautuisi täydellä rytinällä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana