Stressi, tahto, uusia tuulia

Kurkku köhäisenä koitan taas selviytyä koulun synnyttämästi stressistä. On sitä ja tätä ja tuota ja kaikki pitäisi saada valmiiksi ennen maaliskuun loppua. Mulla on niin miljoona rautaa tulessa tällä hetkellä, että mä en ihan oikeasti tiedä, miten tämä aika tulee riittämään mihinkään. Kun ne kaikki miljoona rautaa ovat kaikki mulle yhtä tärkeitä. Kevätlukukauttahan ei ole kulunut vasta kuin kolme päivää, mutta kyllä, stressiä pukkaa jo nyt. 

Mun piti jo viime vuoden puolella palauttaa kuuluisaksikin kehuttu syventävä tehtävä hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta. Yeah, mikä aihe ja mikä luovuus musta huokuu, kun ajattelenkin asiaa. Okei, sehän on niin yleinen vaiva täällä länsimaissa, että väkisin tulee tulevaisuudessa monta eturauhasvaivaista ukkelia meikäläisen hoidettavaksi, joten sinänsä ihan ajankohtainen ja hyvä aihe, mutta... olisin ehkä satakertaa mieluummin kirjoittanut vaikka aivoverenkiertohäiriöistä tai ihan mistä vaan muusta! Aihe siis oli pakko valita syksyllä ensimmäisestä harjoittelupaikasta ja se kun oli se (harjoittelun onnistumisen osalta) surullisen kuuluisa Hatanpään sairaalan B2 alias urologian kirurginen osasto, niin eihän siellä oikein muita sitten ollutkaan kuin eturauhasvaivoista kärsiviä miehiä. Tehtävään pitää siis kirjoittaa lääketieteellinen kuvaus kyseisestä vaivasta (esiintyvyys, oireet, tutkimukset, hoito jne), keksiä fiktiivinen henkilöhahmo, jolla kyseinen vaiva on ja kertoa tämän taustatiedot ja hoitopolku, hoito- ja palvelusuunnitelma ja kaikki mitä siihen liittyy Kelan tukia myöten. Huoh. Siis aivan kuin kyseessä olisi ihkaoikea potilas.

Voi, miksi en tehnyt tätä eturauhastehtävää sille annettuun deadlineen mennessä, voi miksi?! Sen takia tässä alkaa sitten muiden kouluhommien kanssa iskeä stressiä, kun kevään tehtävälistalla onkin yksi "ylimääräinen" homma. Alkuviikosta ollaan sovittu S:n kanssa, että opinnäytetyön tekeminen alkakoon ja se päättyköön viikolla 9! Kyllä, aiomme saada opinnäytetyömme saattohoitopotilaan kohtaaminen valmiiksi helmi-maaliskuun vaihteessa. Pöydällä odottelee pino lähdemateriaalia, joka pitäisi selata läpi loppuviikkoon mennessä, vaikka mä paljon mieluummin lukisin jotain aivan muuta... 

Edellä mainitut stressaavat tällä hetkellä eniten. Koska rakastan asioiden loppuun hoitamista (sitten kun vaivoin olen saanut ne ensin aloitettua) ja saan suurta nautintoa saadessani ruksata tehtävälistalta yli asioita, jotka on hanskassa, laitoin tuonne blogin reunaan tuollaisen tehtävälistan motivoimaan mua mun ponnisteluissa koulun kanssa. Lista on lähinnä mua itseäni varten, joten siitä ei sen enempää. Lopussa häämöttelee se vielä niin kaukainen valmistuminen...

Maaliskuuhun asti tuo vapaa-aika taitaa siis pyöriä hyvin koulujuttuja vääntäessä, mutta siitähän se stressi oikeastaan tuleekin. Kun mulla on niin paljon muitakin juttuja, joita haluaisin tehdä vapaa-ajallani, mutta riittääkö mun aika? Mä raahasin vanhempien luota liudan kirjoja, jotka haluaisin lukea. Parhaillaan mun mielenkiinto on kohdistettu kirjaan nimeltä "Prinsessa", joka kertoo saudi-arabialaisesta prinsessasta ja siitä, miten siellä päin maailmaa naisella ei ole arvoa ollenkaan. Suututtava, ällistyttävä ja mielenkiintoinen teos. Pistää pohtimaan ihmisarvoa noin yleensäkin.

Lisäksi aikaa tuntuu vievän myös elämäntaparemontti. Se on sujunut melko hyvin, vaikka alkuvuosi menikin risteilysalmiakkeja napotellessa. Nyt ne ovat onneksi jo loppuneet, joten niistä ei ole enää haittaa. Ruokavalio muutenkaan ei ole täysin kohdillaan vielä, sillä nyt kun rasva-asia on kunnossa (enemmän siis pehmeää kuin kovaa rasvaa) niin huomio pitäisi kiinnittää piilosokeriin ja suolan käyttöön. Hankala tehtävä, oikeasti. Näitä kahta iljettävyyttä kun tuntuu olevan tungettuna jokapaikkaan. Pikkuhiljaa pieniä muutoksia, niin oikealla suunnalla kuitenkin ollaan!

Liikkuminen on ollut säännöllistä, vaikka tänään siitä vähän luistinkin köhäisen olon, puhtaan väsymyksen ja pimeässä yksin liikkumisen pelon vuoksi. Minähän en tässä pitäjässä yksin ulos iltaisin mene, sen verran hämärää sakkia täällä tuntuu asuvan! No mut back to business. Ihanaa kun koulussa alkaa uusi kurssi nimeltä liikunnasta työkykyä ja se tarkoittaa juuri sitä, että tämä tyttö pääsee liikuntatunneille viiden vuoden tauon jälkeen. Luvassa on salsatanssia, luistelua, uintia, naurujoogaa... kiva lisä ja tuki tähän terveysprosessiin. Lisäksi aion vapaa-ajan liikuntaankin tehdä uuden aluevaltauksen ensi viikosta alkaen. Vastoin kaikkien odotuksia aion alkaa käymään kerran viikossa koulun kuntosalilla! Kyllä. Omituista. Riina kuntosalilla. Ähräämässä. Olen ensimmäinen virallinen jäsen Sairaalankadun salijengissä.

Kouluhommien pariin, ciao!
(Oikeasti mä aion katsoa elokuvan)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari