Uskon

Joku onkin jo varmaan jossain vaiheessa huomannut, että olen vähän hurahtanut Paulo Coelhon kirjoihin ja ajatuksiin. Mä en oikeastaan ole lukenut kyseiseltä kirjailijalta vasta kuin muutaman kirjan, Alkemistin ja Zahirin, mutta jo näiden kahden teoksen pohjalta voin sanoa kirjailijan tekevän mahtavaa työtä. Ehkä jopa niin mahtavaa työtä, etten minä näillä tavallisen tallaajan aivoillani niitä edes voi kokonaan ymmärtää. Siksi se ehkä kiehtookin niin paljon, se mystisyys, joka kirjojen sanoista jää. 

Sain Mikolta joululahjaksi Paulo Coelhon mietelausekirjan, jossa on kirjan kantta sovittaakseni ajattomia mietelauseita rakkaudesta. Se on eräänlainen kokoelma Coelhon ajatuksia muista kirjoittamistaan kirjoista. Ihanaa ja jollainlailla vapauttavaa lukemista. Tämänpäiväinen avautumiseni ei kuitenkaan koske tätä kirjaa tai sen kirjoittajaa, vaan ajatuksia omasta uskostani ja siitä mihin se perustuu. Coelhon kirjoissa  Jumala on melko voimakkaassa asemassa. Kristinuskoa ei mainita näissä kirjoissa, vain Jumala ja sekin useimmiten vain rivien välistä. Tai mikä se Jumala näissä yhteyksissä sitten ikinä onkaan.

Itse uskon johonkin ihmistä suurempaan voimaan. Mä alan olla melko varma siitä, että se on tämä kristinuskossa vaikuttava suuri Jumala, mutta kaikki se mitä siihen liittyy, ei ole vielä täysin auennut mulle, tuskin aukeaa koskaan. Mainittakoon tässä vaiheessa, ettei mua voi kutsua uskovaiseksi, sillä tämä 'uskoni' ei tunnu eikä varsinkaan näy missään mitä mä teen tai sanon. Mä olen ihan normaali nuori ihminen, joka puhuu joskus rumia, vetää silloin tällöin lärvit ja sortuu ikäviin ja paheksuttaviin tekoihin. Tämä usko johonkin suurempaan ei oikeastaan vaikuta mun elämään milläänlailla. Alitajuntaisesti mä vaan uskon... johonkin. Nyt vaatii kirjallista lahjakkuutta avata tämä ajatus teille täysin, rakkaat lukijat...

Aloitetaan vaikka Raamatusta, sen tulkinnasta ja näiden kanssa aina yhä uudestaan ja uudestaan kilpailevasta evoluutioteoriasta. Joko Jumala loi kaiken TAI ihminen kehittyi apinasta, right? Kuka on määrännyt, että nämä kaksi täysin toisistaan poikkeavaa teoriaa on joko tai. Oma uskoni perustuu oikeastaan siihen, että Raamatun luomiskertomus ja evoluutioteoria kulkevat puhtaasti käsi kädessä. Kyse on vain tulkinnoista. Jumala loi Raamatun mukaan maailman seitsemässä päivässä. Kuka määrää, että kyseessä on kirjaimellisesti seitsemän päivää? Mitä jos yksi päivä kuvastaa vaikka miljoonaa vuotta? Itse tulkitsen asian näin ja silloin ainakin minulle itselleni on selvää, että nämä teoriat oikeastaan vain tukevat toisiaan. Puhumattakaan The Big Bang -teoriasta. Mitä jos The Big Bang olikin juuri Jumalan aikaansaannos? Ainut harmaa alue on kuitenkin dinosaurukset, joista on kaivettu esiin satoja todisteita. Eivätkö ne mahtuneetkaan Nooan arkkiin? Jotain pientä siitä, onko Raamatussa mainittu dinosauruksia (lähteen luotettavuudesta voi sitten olla montaa eri mieltä, älkää minua syyttäkö vaan itsejänne).

Kuva täältä.
Suurin osa Raamatun kirjoituksista menettää kuitenkin uskottavuuttaan jo sen vuoksi, että ne on kirjoitettu huhujen perusteella, jopa vuosikymmeniä itse tapahtuman jälkeen. Jokainen ihminen tietää huhupuheiden todenperäisyyden, kun juttu on kiertänyt läpi useamman henkilön mielikuvituksen. Kuinka paljon siitä loppujen lopuksi on enää totta?

Eri teorioiden yhteensopivuus on mielestäni yksi iso todiste sen jonkin suuremman olemassaolosta. Jos vielä lähemmin haluaa löytää jotain todisteita Jumalan olemassaolosta, kehottaisin vertaamaan nykymaailman tilaa ja Johanneksen Ilmestystä. Tietenkin nämä ovat myös pelkkiä tulkintoja, mutta ottaen huomioon, että maailmanloppuunkin on kuulemma enää vajaa kaksi vuotta... kuka tietää varmasti mistään mitään?

En nyt tiedä aukesiko tämä mun juttu kenellekään, kun en oikein osannut sitä selittää. Pointtina tässä kuitenkin oli se, että mä uskon Jumalaan sen kuitenkaan vaikuttamatta mun elämään mitenkään. ja uskomatta kuitenkaan kaikkea mitä siitä asiasta kerrotaan. Joskus tulevaisuudessa tosin haluan kirkkohäät, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Tuntuu jotenkin turvalliselta ajatella, että on jotain ihmistä suurempaa, vaikka sinänsä ajatus pelottaa: ihminen luulee olevansa suuri ja ihmeellinen eläin tässä maailmassa, mutta jossain vaiheessa tämä vielä suurempi ja ihmeellisempi voi puuttua asiaan rankalla kädellä... ehkä se jokin on vain luonto. Luonto on halutessaan melko voimakas elementti. Luonto = Jumala? Why not?

Loppuun vielä tämän hetken yksi suosikkikappaleistani, joka voi pitkien tulkintojen jälkeen vaikka sopiakin päivän sanojen teemaan. Danko Jonesin uudelta albumilta Had enough.




(EDIT: lueskelin enemmän dinosaurusten yhteydessä linkittämiäni sivuja ja totesin, että kaikkea sivulla esiintyvää kannattaa katsastella kriittisesti)

Kommentit

  1. Kirjotat kivan pitkästi :) Ja oli ihan mielenkiintonen kirjotuskin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut