Hyviä tekoja

Uskoni maailmaan parani tänään. Juuri kun koulussa ilmaisin mielipiteeni näistä klassikkosaduista, joissa prinsessa lopulta saa prinssin ja puoli valtakuntaa palkintona hyvyydestään. 

Hain muutamia vuosia sitten luokanopettajakoulutukseen kolmena keväänä peräkkäin. Olin tuolloin ollut juuri yhden lukuvuoden ajan eräällä ala-asteella kouluavustajana, joten kai se opetuskärpänen siellä sitten iski. No, mutta, opettajakoulutukseen en koskaan päässyt eikä tämä ollut nyt asian pointti. Pointti oli siinä, että yhtenä keväänä lukiessani pääsykoekirjaa näihin pääsykokeisiin törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, joka käsitteli satujen moraaliopetuksia. Tuon artikkelin kirjoittaja toi silloin mun eteen näkökulman, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes ajatellut.


Otetaan esimerkiksi Tuhkimo ja Lumikki, oikein hyvyyden esikuvat. Nämä klassikkohahmot taistelevat saduissaan pahoja ihmisiä vastaan. Mutta mitä satujen onnelliset loput opettavat esimerkiksi lapsille? Hyvä voittaa ja paha häviää, okei, ihan loogista. Mutta miksi hyvä, tässä tapauksessa Tuhkimo ja Lumikki, saavat tästä hyvästä käytöksestään palkinnon? Eikö tämä opeta lapsille, että hyvä kannattaa olla vain siksi, että siitä saa konkreettisen palkinnon eikä suinkaan siksi, että on oikein olla hyvä? Nojoo, olenhan minäkin näitä satuja pienenä kuunnellut enkä ole koskaan ajatellut hyvänä olemisen palkitsevuutta, kun hyvä olen yrittänyt olla. Kuinka moni kuitenkaan ajattelee tuota puolta koko saduista?

Tuo oli pieni pohjustus päivän "the" aiheelle. Hukkasin tänään koulussa Kela-korttini jonnekin koulun pihaan. Olin laittanut sen taskuun valmiiksi, kun olimme menossa ruokailemaan. Mentiin kuitenkin tupakkipaikan kautta ja ruokalassa huomasin kortin kadonneen taskustani. Tiesin että se on pudonnut jonnekin ulos, mutta mennessäni etsimään, en löytänyt sitä. Pessimistinä ajattelin, että joku on lähinnä viskannut sen johonkin lumihankeen, josta en sitä koskaan löytäisi. Päätin kuitenkin mennä kysymään opintotoimistosta, josko joku olisi vienyt kortin sinne. No, siellähän se sitten oli! Olin suunnattoman onnellinen. En siksi, että kortti lyötyi, vaan siksi että tiesin maailmassa olevan ihmisiä, jotka ilman taka-ajatuksia tekevät hyvän teon! Joku ihana ihminen oli löytänyt mun kortin ja vienyt sen talteen opintotoimistoon.


Kotimatkalla näin karanneen koiran juoksevan kadun vieressä. Heti kotiin päästyäni kirjoitin facebook-statukseeni tästä koirasta ja kuulutin kaikki tamperelaiset jakamaan tietoa tästä koirasta, jotta se saataisiin kiinni ja omistaja löytyisi. Mulle tuli sellainen olo, että tein tälle kortin palauttajalle vastapalveluksen, vaikka tuskin koira hänen edes oli. Tuntui kuitenkin hyvälle: ehkä statuspäivitykseni auttoi koiran omistajaa, ehkä ei. Tein kuitenkin parhaani ja ilman että odottaisin itseni palkittavan tästä. Tuskin kortin salaperäinen palauttajakaan odotti mitään vastapalveluksia teostaan tai hän saa koskaan tietää, että minä jaoin tietoa karanneesta koirasta, mutta silti.

Näin pienet asiat sitä välillä mieltä ilahduttaa.

Kuvat: we heart it.

Kommentit

  1. Niin. No mutta ootas kun ois pudonnut sun rahapussi sinne pihalle. Ei ois tullut koko omaisuutta takaisin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tuhansien tarinoiden Seili

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Korkeuksista syvyyksiin: Coban rauniokaupunki ja Multun-Ha Jukatanilla

Palkaskero

5 käytännön vinkkiä Alaskaan