Vähiin se käy!

Eilen käynnistyi toiseksi viimeinen kouluviikko. 4. päivä huhtikuuta alkaa tämän koulutuksen viimeinen kuusiviikkoinen työharjoittelu, jonka jälkeen sitten on oikeastaan kaksi viikkoa lomaa ennen valmistujaisia, joten nämä koulupäivät ovat laskettavissa jo kahden käden sormilla. Viimeinen harjoittelupaikkani on Hatanpään Attendo U3.

Mutta ei siitä sen enempää. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat hiton kiireisiä ja stressaavia. Eilen maanantaina ja tänään meillä oli taitokokeet. Taitokokeiden pointti on näyttää koko luokan ja opettajien edessä, miten osaa jonkin tietyn asian. Meille jaettiin viime viikolla 16 keissiä, joista sitten hetki ennen omaa esitystä arvottiin juuri se, jonka itse joutuu esittämään. Keissejä oli insuliinikynällä pistämisen ohjaamisesta lonkkoproteesileikkauksessa olleen potilaan kääntämiseen terveelle kyljelle, eli laidasta laitaan. Itsehän jännitin tilannetta kovasti, mutta läpi meni että nassahti! Oma keissini kuului näin:

"Alma Ahonen (75v) on ollut umpisuolen leikkauksessa, josta on kulunut 6 h. Potilas ei ole vielä pystynyt virtsaamaan, vaikka hänellä on virtsaamisen tarve. Yrität eri hoitotyön keinoin saada virtsaamisen onnistumaan, mutta lopulta joudut kertakatetroimaan hänet. Potilas on levoton ja pelokas."

Muutama virhe eksyi väkisinkin mukaan, koska vihaan ryhmäpainetta yli kaiken. Kädet tärisivät ja sitä rataa. Läpi kuitenkin meni, mikä on pääasia. Oikeastaan katetrointitehtävä oli yksi helpoimmista, sillä viime kesänä Keuruun kotihoidossa sitä tuli oikeastaan katetroitua päivittäin. Tilanteessa, jossa sua tuijottaa 15 ihmistä ja oikein odottaa sun tekemiä virheitä, ei kuitenkaan tämä kokemus enää kamalasti auttanut...

Tänään piti palauttaa opinnäytetyö. Se on meillä ollut valmiina jo ainakin pari viikkoa, mitä nyt pikkuruisia kirjoitusvirheitä ja sen sellaista olemme sieltä vielä korjailleet. Teksti on ollut paketissa jo siis jonkun aikaa. Tänään kuitenkin vasta tulostimme lopullisen version korjauksineen ja palautimme ryhmänohjaajalle. Aivan. Mahtavaa. Ensi viikolla maanantai ja tiistai kuluvatkin näiden opinnäytetöidemme esityksiin. Opinnäytetyöseminaarin aloitamme minä ja S. Sekin on mahtavaa. Sitten se on alta pois nopeasti. PowerPoint -esityskin komeilee jo valmiina!

Torstaina on edessä ohjaustehtävä. Joiduimme etukäteen valitsemaan jonkin itselle tutun (syventävän tehtävän tiimoilta) ohjaustilanteen, josta kirjoitimme asiakasanalyysin ja torstaina sitten esitämme nämä ohjaustilanteet aivan kuin ne olisivat todellisia. Eli siis lisää näyttelemistä, "jee". Tämä on kuitenkin aika piece of cake, ainakin itselleni, joten siitä en kovasti ressaile.

Perjantaina on kuntoutumisen tukemisen koe. Iik, en ole lukenut vielä sanaakaan. Aiheina ovat ainakin AVH-potilaan kuntouttava hoito, selän sairaudet, hengitysteiden puhtaana pitäminen ja niin edelleen. Pitäisi varmaan aloittaa valmistautuminen. Opettaja kun on yhdenlainen profeetta ja perkeleen pikkutarkka. Ja tämän kaiken lisäksi tällä kyseisellä opettajalla tuntuu olevan jonkin sortin naamaraja. Itse en tosin tiedä omaa kohtaloani tämän suhteen. Kai mä olen ihan kiva opettajan mielestä, hihi! Lets hope.

No ensi viikolla sitten oppariesitysten jälkeen viimeisenä perjantaina ennen työharjoittelua on aivan tautinen sisätautikirurgian koe. Koealueenahan meillä tuossa kokeessa on kokonainen Sairaanhoito ja huolenpito -kirja, jossa sivuja 534 ja aiheina mm. perioperatiivinen hoitotyö, sydän- ja verisuonisairaudet, ruoansulatuselimistönsairaudet, psyykkiset sairaudet, syöpäsairaudet, gynekologiset sairaudet... tätä listaa voisi jatkaa ehkä loputtomiin. Luvassa siis melko massiivinen koe. Itkettää jo valmiiksi.

Joku ehkä muistaa mun surullisen kuuluisan syventävän tehtävän? No, nyt se on viimein valmis, oikein kunnon takapakin kautta. Minullahan siis oli jo lähes valmis syventävä tehtävä tuossa kuukausi sitten, sen kuin olisi vaan postittanut ryhmänohjaajalle. No. Siinähän kävi sitten niin, että koululla ollessamme tekemässä opparia S:n kanssa, mä onnistuin rikkomaan mun muistitikun. Tässä vaiheessa arvaattekin, etten ollut tätä tehtävää tallentanut minnekään muualle kuin juuri sille kyseiselle muistitikulle. Huoh. Arvatkaa ketuttiko. No kyllä. Minähän siis harrastan kirjoittamista ja tallennen aina kaikki tekstini vähintään kolmeen eri paikkaan, jos sattuisi käymään vahinko. Jokin käsittämätön voima oli kuitenkin sanonut minulle, ettei tätä tärkeää koulutehtävää tarvitsisi niin moneen paikkaan tallentaa. Joo, eipä. Kirjoitettuani uudestaan tämän ison tehtävän olen pitänyt huolen, että teksti on tallessa muuallakin kuin vain muistitikulla. Hyvät ihmiset, muistakaa siis aina ottaa varmuuskopiot!

Mutta mikä tärkeintä, mulla on kohta ihan oikea AMMATTI! Wau!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Janoon kuolemisesta