Maalaistyttö, joka tahtoisi olla klassisen naisellinen keskellä kaupunkia!

Mulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään tiettyä tyyliä pukeutua. Mä olen tällainen tavallinen. Joskus päälle sujahtaa tuulihousut ja huppari, toisinaan hame ja nätti neule. Joskus aikaisin aamulla meikkaaminen on vähintä mitä jaksan ajatella ja joskus en voi kuvitellakaan lähteväni ovesta ilman meikkiä. Mä olen tullut tulokseen, että mä olen ihan tavallinen nuori nainen (kai se 'tavallinenkin' voi omalta osaltaan olla tyylisuunta?), jonka sisällä taistelee päivittäin se maanläheinen maalaistyttö ja hiljalleen Tampereen hulinoissa kaupungistunut leidi.

Mä tykkään paljon erilaisista ja eri tyylisuuntia edustavista vaatteista. Vaatekaapista löytyy mm. musta goottirimpsuhame (jota tosin en ole käyttänyt pariin vuoteen) ja sen vierestä pehmeän ruskea, naisellinen vakosamettihame (jota en sitäkään ole käyttänyt ainakaan tänätalvena kertaakaan...). Tavallisia t-paitoja tönöttää "siistissä" pinossa niiden nättien, jollain lailla "tavallisesta" poikkeavien paitojen vieressä. Mä tykkään pukeutua nuorekkaasti, koska mä olen vielä nuori, mutta toisaalta kaikki ne Seppälän Link-merkkiset (?) paidat "lapsellisine" kuvineen eivät kamalasti houkuttele. Toisaalta sitten tykkäisin ihan mielettömästi pukeutua ns. klassisen naisellisesti, mutta pelkään näyttäväni ikäistäni vanhemmalta niissä. Olenhan vasta 23- en 32-vuotias. Haen kuitenkin jotain alla olevien kuvien tapaista tyyliä. Ellos.fi on mun suosikki.


Olen jotenkin herännyt tähän naisellisuuteeni vasta muutettuani Tampereelle, tarkalleen ottaen oikeastaan vasta viime syksynä. Johan oli siis aikakin. Yhtäkkiä aloin kiinnittämään huomiota erilaisiin asusteisiin kuten huiveihin ja koruihin. Rakastan koruja. Mikä olisi naisellisempaa kuin korut? Reiät korvissani toimittivat tyhjää monta vuotta; nyt en lähde ovesta ulos ilman korvakoruja (okei, joskus kiireessä ne unohtuvat). Tänäkeväänä, liekö johtunut kohonneesta itsetunnosta, olen alkanut myös meikata voimakkaammin. Ennen meikkasin lähes huomaamattomasti, rajaus yläluomelle ja ripsiin vähän väriä, mutta nyt olen taas löytänyt tieni luomivärien luokse. Ah, niitä kaikkia värejä! En mä mikään "meikkipelle" kuitenkaan ole,  jos sallinette hieman negatiivissävyisen ilmauksen tähän väliin, en halua enkä aio koskaan näyttää nukelta, mutta tietysti luomiväri voimistaa mitä tahansa meikkiä.

Viime aikoina olen alkanut ajatella yhä enemmän hiuksiani, kenkiä ja käsilaukkuja. Mä olen aikaisemmin pitänyt itseäni jotenkin omituisena naisena, koska en ole ollut yhtä innostunut kengistä ja käsilaukuista kuin ystäväni. No, en mä sitä nyt omituiseksi enää väittäisi, mutta tunnen nyt oloni vähän enemmän naissukupuolen edustajaksi, kun haaveilen miljoonista uusista kevätkengistä ja -laukuista.

Mä en kuitenkaan halua mitään ökyvaatteita. Naisellinen ja arvokkaan näköinen voi olla ilman merkkivaatteita ja -tavaroita. Mulle kelpaa kirppislöydöt. Mun pitäisi itseasiassa käydä useammin kirpputoreilla. Tänään kävin pitkästä aikaa Laukon torin Radiokirppiksellä ja tavaraa lähti kolmellakympillä mukaan. Kävellessäni märässä kaupungissa näiden ostosteni kanssa mä tunsin olevani jotenkin niin nainen. Mulla oli hame, pinkki villapipo, edellisessä päivityksessä esitelty kaulaliina ja muovikassi täynnä löytöjä. Kaiken kruunasi se sateinen Tampere siinä mun ympärillä. Mä niin rakastan vaan kävellä ydinkaupungin kaduilla. Vaikka mä rakastan niin paljon maaseudun hiljaisuutta ja koskematonta luontoa, Tampere on kuitenkin ihan vähän vienyt mun sydämen. Ja tietysti tunne naisellisuudesta, joka jostain käsittämättömästä syystä vain korostuu keskellä vilkkainta kaupunkia. Kertoisiko joku mulle mistä tämä johtuu?

Kommentit