Morjens. Vauhdikas viikonloppu taas takasuunnassa, joten on taas aika koota viime viikon laihdutusprojektin risut ja ruusut. Niin, on se kai myönnettävä, että laihdutusprojektihan tää todella on. Naamioin sen vain elämäntaparemontiksi, koska siihen kuuluu myös sisäisesti fyysinen hyvä vointi.

Ruokapäiväkirjaa en ole jaksanut kirjoittaa menneeltä viikolta, viissiin kai laiskuuttani. Alkuviikko oli sähellystä ympäri huudeja, joten en kerennyt (tai näin ainakin itselleni kovasti uskottelen) listaa rustaamaan. Voin kuitenkin kertoa, että viikonloppua lukuunottamatta meni oikein hyvin. Ruokavalioon kuului litroittain vettä, hernekeittoa, pinaattilettuja ja yhtenä iltana tehtiin mielettömän makoisaa jauhelihamixiä (ohje tuossa alempana). Viikonloppuna ystäväpariskunta tuli käymään ja syötiin kunnon pastaa ja tuli taas livahdettua aamuyön tunteina Hesburgeriin ja sunnuntaina herkku-Hevaliin. Alkoholimäärätkin hujahtivat pilviin, joten ehkä ihan hyvä, ettei ruokapäiväkirja ole muistuttamassa tästä syntisestä viikonlopusta. Toisaalta se taas voisi tehdä hyvääkin: ainakin huonontaa omaatuntoa ja saada itsensä taas tälle viikolle kuriin herkkujen suhteen. 

Jauhelihamix
  • Lehtisalaattia oman maun mukaan vuoan pohjalle.
  • Tomaatti- ja sipulirenkaita oman maun mukaan salaatin päälle.
  • Sekoita kevyt kermaviili, kevyt majoneesi ja salsakastike keskenään, määrät voit valita edelleen aivan oman makusi mukaan. Levitä seos vuokaan tomaattien ja sipulien päälle.
  • Paista sika-nautajauhelihaa ja heitä sekaan papuja. Kaada kypsä jauheliha ja pavut vuokaan.
  • Murenna päälle mielesi mukaan nachoja
Nauti heti, kun jauheliha on vielä lämmintä tai pistä jääkaappiin jäähtymään, ihan miten ikinä tykkäät tämän tehdä. Alkuperäisohjeessa oli käytetty normaalirasvaisia tuotteita, mutta itse valitsin kevyempiä tuotteita ja tämäkin lienee sovellettavissa omien mieltymysten mukaan. Jauhelihamixiä voi syödä haarukalla suoraan lautaselta tai nachot voi jättää murentamatta ja sekoituksen voi syödä niiden ns. täytteenä.

Menneellä viikolla hölkkäsin ensimmäistä kertaa moneen viikkoon (tai kuukauteen). Osa lenkistä meni melkein heittämällä ja mä olin vaan onnellisen ihmeissäni: mun kunto on ihan selvästi kohonnut! Mä jaksoin hölkätä ja vielä suhteellisen pitkään. Hölkkäsin muutaman pätkän myös toisella lenkillä, mutta muuten olen tehnyt vaan sellaisia 45 minuutin reippaita kävelylenkkejä. Koska painon tippuminen on nyt kuitenkin pysähtynyt, päätin että tästä lähtien pidän viikossa vain kaksi lepopäivää. Tänään käytiin tunnin kävelylenkillä, kun viikonloppuna liikkuminen jäi siihen, että ajettiin bussilla Tampereen keskustaan ja takaisin (siis mikä liikkuminen?).

Tämän mun projektin aikana mä olen hieman oppinut olemaan katsomatta pelkästään vaa'an viisareita. Eihän vaaka sulle suoraan kerro, minkä kokoinen sä olet. Mä olen paljon tiiraillut itseäni peilin kautta ja tuskaillut, ettei tähän mennessä pudonneet kuusi kiloa näy yh.tään mis.sään. Viime viikon aikana mä kuitenkin yhtäkkiä huomasin, että mun vyötärö on oikeasti kaventunut. Mulla on vyötärö, mahtavaa! Tilasin myös H&M:ltä kokoa pienempiä vaatteita, joiden ajattelin olevan hyvä motivaattori laihtua enemmän kesään mennessä, mutta tajusin paketin saapuessa, että nämä vaatteet sujahtivat jo nyt mun päälleni eivätkä ne edes näyttäneet typeriltä! Vaikka tämä kaikki on jo nyt tosi vau, mulla on vielä matkaa jäljellä...

We heart it.
 Matkaa jäljellä mihin? Mä en ole asettanut itselleni mitään tavoitepainoa. Ehkä se olisi hyvä asettaa. Mutta entäs sitten, kun saavutettuani ihannepainoni, painoni tippuu entisestään? Tai mitä, jos se alkaa nousta taas? Pitkäaikaisen ja hitaan elämäntaparemontin tarkoituksenahan on osittain saada ihminen innostumaan liikkumisesta ja terveellisestä ruoasta koko loppuelämäkseen. Liikkuminen on nyt jo osa mun arkea ja mitä enemmän mä syön terveellisesti, sitä vähemmän mä kaipaan herkkuja. Olen kuitenkin miettinyt, että ihannepainon ylläpitäminen on varmaan miljoona kertaa vaikeampaa kuin itse laihduttaminen. Pitää olla niin tarkka, että kuluttaa juuri sen kuin on ahminutkin, ei enempää eikä vähempää. Toisaalta, jos elämäntaparemontti on onnistunut; lasket liikkumisen jo harrastuksiisi ja sanot rakastavasi terveellistä ruokaa, eikö se surullisen kuuluisa jojo-laihduttaminen ole muisto vain? Laihduttaminen ei mielestäni siis tarvitse mitään ihmedieettejä eikä laihduttamisessa pitäisi oikeastaan olla tästä edes kysymys. Laihduttaminen on ennen kaikkea elämäntapamuutos.

Kommentit

  1. Sun blogis vaikuttaa kivalta. Oon selaillut tässä paljon kuntoiluun liittyviä blogeja kun vihdoinkin oon itsekin päässyt terveen laihduttamisen alkuun. Aikoinaan kidutin itseäni paastoamalla ja eihän siitä mitään hyvää seurannut.

    On kiva lukea muiden treenejä ja syömisiä ja ajatuksia, saa paljon lisää motivaatiota ja vinkkejä :)

    Oon kanssa miettinyt tota, että mitäs sitten kun se tavoitepaino on saavutettu? Mulla o siihen vielä matkaa, mutta joskus se hetki on toivottavasti edessä. Pelkään hurjasti että paino kimmahtaa takasin samoihin lukemiin mitä se on nyt tai oli aiemmin, mutta pitää kai vaan uskoa siihen että siitä terveellisemmästä elämästä muodostuu tässä vielä se todellinen elämäntapa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!