Pointsit rohkeudesta!

Ja jälleen kerran on ihana iltalehti.fi -sivusto saanut meikäläisen pohtimaan tätä elämää. Vaikka mieli tekisi vähän tuumiskella ja vähän liioitellakin Japanin maanjäristyksen aiheuttamaa räjähdystä paikallisessa ydinvoimalassa ja tulevan maailmanlopun yhteyttä, pysyn kuitenkin muissa aiheissa. Missi-Anni on valmis kääntymään muslimiksi, kuuluu eräs otsikko IL:n sivustolla. Tässä tapauksessa kyseisen artikkelin henkilöillä ei ole mitään tekemistä niiden ajatusten kanssa, jotka pulpahtivat mieleen lukiessani juttua. Paitsi ehkä se, että tämä missi-Anni saa multa pointsit rohkeudesta, koska itse en ehkä muslimiksi kääntyisi... edes miehen vuoksi. 

Yleistetään vähän heti alkuun. Mitä teille tulee sanasta 'muslimi' ensimmäisenä mieleen? Itsellä ainakin pasahtaa sielun silmien eteen terroristit, ne "rättipäät" ja terrorismi yleensä. Kamalaa, eikö? Ihan oikeasti. Eihän se näin mene. Mä en ole kuitenkaan rasisti, päinvastoin. Mä olen suorastaan avoin kaikille erilaisille kulttuureille ja negatiivissävyiset kommentit jostain toisesta kansasta ja kulttuurista menevät oikeastaan ennakkoluulojen ja sellaisen ns. ymmärtämättömyyden piikkiin. Niitähän meillä on kaikilla, sitä ei kannata kieltää. Tässä kohtaa on siis hyvä muistaa, että muslimeja tässä maailmassa riittää joka lähtöön, eivätkä kaikki siis todellakaan ole sotahulluja terroristeja. Kourallinen muslimeista, nämä ns. äärimuslimit, ovat kuitenkin se joukkio, joka tuntuu pilaavan kaikkien muslimien maineen joka puolella tätä palloa. Ei kauhean reilua omia uskonnonmiehiä kohtaan, eh?

Pakko on kuitenkin myöntää, että hiljaiseloa elävänä kristittynä olisi kuitenkin suuri, ellei ylitsepääsemätön kynnys kääntyä muslimiksi. Jo pelkkänä ajatuksena. Mä tiedän tasan tarkkaan, että varmasti tuossa kyseisessä lehtijutussa ei ole kyse mistään äärimuslimipoikaystävästä, vaan nykymaailman ja naisen arvon tuntevasta länsimaalaistuneesta miehestä, jolla kuitenkin on perheessä ja itselläänkin tiettyjä, inhimillisiä islamilaisia piirteitä edelleen "käytössä". Tällaisia muslimeja on miljoonittain tässä maailmassa, niitä asuu joka nurkan takana eikä niitä tarvitse... no, pelätä. Eniten ajatuksessa kääntyä muslimiksi, suuren rakkaudenkin vuoksi, hirvittäisi kuitenkin ne kirjoittamattomat säännöt, jotka voisivat yhtäkkiä iskeä päin naamaa. Ne säännöt, jotka islamin uskossa ovat täysin normaalia käytäntöä, mutta kristinuskossa eläneelle jotain täysin käsittämätöntä. Nämäkin riippuvat kuitenkin niin siitä yhteisöstä, johon aiot itsesi sitoa: toisessa yhteisössä saat kuolemantuomion vilauttamalla nilkkasi vahingossa julkisella paikalla, toisessa yhteisössä sinulla on naisena jopa arvoa. Aivan niin kuin tässä tutussa kristinuskossammekin, muslimejakin on erilaisia. Ennakkoluulojen käskyttämänä mietin kuitenkin sitä, mitä muslimiperheestä ja sen ajatuksista kerrotaan ennen kääntymistä ja sitä virallista avioliittoa ja mitä paljastuu vasta sen jälkeen?

Mun on myönnettävä, että suurin osa tästä pelkän ajatuksen pelosta johtunee kaikesta siitä negatiivisesta tiedosta, jota mediassa ihmisille syötetään muslimimaista ja eräs kirja, jonka olen lukenut aiheeseen ja etenkin naisen asemaan liittyen. Muistaako joku jonkun posiitiivisen uutisen, joka koskee muslimeja? Jos muistaa, niin kertokaa toki minullekin. Toki ymmärrän, että uutisissa pääpaino on useimmiten niissä negatiivisissa asioissa, sehän se vasta ihmisen mielenkiinnon herättääkin, ja tosiasiahan on, että shit happens, koko ajan. Mutta minkälaisen mielikuvan se luo ihmisille tästä muslimimaailmasta? Kaikki muslimit ovat terroristeja ja janoavat vain tappamista? Niin. Kaikki muslimit kohtelevat naisiaan huonommin kuin orjia? Niin. Täällä ilmoittautuu yksi, jonka ennakkoluulot ovat kasvaneet pelkästään median vuoksi. 


Ja sitten on tämä yksi kirja. Prinsessa, joka kertoo saudiarabialaisesta prinsessasta tositapahtumiin perustuen (taisin siitä joskus täällä mainitakin). Kirja on kirjotettu 1993, joten siinä on parikymmentä vuotta vanhaa tietoa, mutta se on niin kamalaa ja raivoa pintaan nostavaa, että ihan tekee pahaa ajatella näin jälkeenpäinkin. Kirja on tarina siitä äärimmäisestä islaminuskosta, jota tässä maailmassa vaan voi olla, ja niistä äärimmäisistä koraanin tulkinnoista, joka tekee naisten asemasta sanoinkuvaamattoman järkyttävän. Jos edes mistään asemasta voi puhua... olisi mielenkiintoista lukea uudempi teos kyseisestä aiheesta, sillä on vain suuri kysymys, mitä saudinaisen elämä on tänään. Lukitaanko "suuren" häväistyksen tehnyt nainen edelleen pimeään koppiin loppuelämäkseen? Hukutetaanko teini-ikäinen tytär perheen uima-altaaseen "suuren häväistyksen" tehtyään koko suvun nähden? Sitä kirotaan koti-Suomen lakeja ja epäillään hyvinvointivaltio-termiä, kun asiat ihan oikeasti ovat päin helvettiä jossain päin maailmaa. 

Mutta pointsit edelleen missi-Annille! Tuohon ei ihan joka tyttö lähtisi! En minä ainakaan (valitettavasti?), vaikka tiedänkin, ettei kaikki mene aina niin kuin uutisissa.

P.S. Mielestäni maailma olisi parempi paikkaa elää, jos uskontoja ei olisi olemassa ollenkaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut