Elämäntaparemontti, lisäosa numero 1

Mun elämäntaparemonttiinhan on toistaiseksi kuulunut vain liikunnan lisääminen ja terveellinen, sydänystävällisempi ja kevyempi ruokavalio. Nyt, kun ainakin liikuntaosio alkaa lähennellä tavoitteita, ajattelin laajentaa remonttia tupakoimattomuudella.

Oikeastaan olen jo ollut kuukauden päivät virallisesti polttamatta. Silloin tällöin on muutamat sauhut tullut vedettyä, kokonaisista savukkeista puhumattakaan, mutta vähentäminen on ainakin ollut päätä huimaavaa. Kuukauden sisällä olen ehkä polttanut yhteensä puolitoista askia, suurimman osan tästäkin lähinnä alkoholin vaikutuksen alaisena. Mulla kun on sen verran kieroutunut mieli, että kuvittelen tupakan ja alkoholin vain KUULUVAN yhteen. Jo yhden saunaoluen jälkeen saattaa iskeä järjetön tupakanhimo, vaikka en olisi ajatellutkaan polttamista viikkoon.

Viimeksi olen polttanut perjantaina, silloinkin tosiaan muutaman siiderin juoneena. Sen jälkeen en oikeastaan ole edes muistanut tupakan olemassaoloa vasta kuin tänäaamuna kävellessäni ennen aamukuutta bussipysäkille. Olen ajatellut, että nyt tämä viimein onnistuu, kun ei tarvitse kulkea jokaikinen päivä kouluun "tupakkipaikan" läpi (=suuren houkutuksen läpi). Kuten aikaisemmissakin yrityksissäni lopettaa tupakointi, yksi suurimmista motiiveista ja onnistumisen toivosta liittyy tuohon avopuoliskoon. Avopuolisko kun ei polta, ei tule minullekaan ikävä tupakkaa.

Joillakin tupakoinnin lopettaminen tapahtuu ja onnistuu tekemällä se pikkuhiljaa, päivittäisiä sauhuttelukertoja vähentämällä. Tätä kokeilleena olen tullut tulokseen, että se ei vaan toimi minun kohdallani. Tällöin tupakoinnin odottaminen on vallannut koko elämän. Ei hyvä. En edes usko, että kukaan voisi onnistua näin. Sehän on oikeastaan vain pitkää kituuttamista suuren himon kanssa.

Nyt olen lopettanut tupakoinnin kuin seinään. Kerran aikaisemmin lopetin myös kerrasta tupakoinnin ja silloin lakko kesti muutaman kuukauden eli tulos oli jo aika hyvä ja lupaava. Sitten tuli retkahdus. Ihminen, joka tosissaan haluaa kuitenkin lopettaa tupakoinnin, retkahtaa useimmiten muutamia kertoja ennen kuin oikeasti onnistuu. Ja tämä on sallittua. Pääasia, että siellä jossain on se TAHTO, joka ajaa yhä uusiin yrityksiin, kunnes lopulta vaiva palkitaan. Tällä kertaa omalla kohdallani tuntuu myös lupaavalle, vaikka termi "lopettaa kuin seinään" onkin kuitenkin hieman harhaanjohtava. Salakavalasti tämä on kai ollut lopetus pikkuhiljaa, kerran niitä muutamia savukkeita on kuitenkin tullut vielä polteltua. Päätös on kuitenkin pitänyt yllättävän hyvin.

Mä olen kovasti miettinyt, miten tämä lopulta onnistuu. Yrityksiä on takana ehkä miljoona. Mikä tämän elinikäisen lakon saisi tällä kertaa pitämään? Mä olen luvannut itselleni, että siiderin kanssa tupakka on ihan okei. Mutta onko tämäkään hyvä? Jos mä muutaman kerran kuussa juon siideriä ja poltan, pääsenkö mä ikinä siitä rasittavasta takapiruna hääräävästä himosta eroon? Olisi kai parempi kieltää itseltä tupakointi tilanteesta riippumatta, vaikka toisaalta tähän asti nämä siiderihuuruiset illat ovat menneet kiitettävästi: olen poltellut vain muutamia savukkeita.

Innolla ja kovasti itseäni psyykaten ja tsempaten mä jään odottamaan, mihin tämä tällä kertaa johtaa. Kannustan myös kaikkia muitakin tähän päätökseen, tai ainakin vähentämään tupakointia. Pidetään toisillemme peukkuja!

Kommentit

  1. Pystyisinpä itsekin lopettamaan! Kaikki muu mitä terveelliseen elämään kuuluu ovat kutakuinkin omalla kohdallani kunnossa, mutta edelleen röökaan ja jokin estää lopettamasta. Pidetään todellakin toisillemme peukkuja!

    Anteeksi tällainen härski mainostus, mutta käy toki kurkkaamassa munkin blogi jos elämäntaparemonteista ja vastaavasta kiinnostaa lukea. Itselläni sama menossa ja elokuussa tavoitteena juosta puolimaraton. :)

    VastaaPoista
  2. No toisaalta, jos muut elämäntavat ovat hallinnassa, niin muutama tupakka siellä täällä ei varmaankaan ole maailmanloppu. Eri asia, jos kaikki elämäntavat ovat päin persiitä, niin sitten pitäisi todella jo huolestua.

    Itse vain sain taas inspiraation, koska loppujen lopuksi mä en saa tupakoinnista mitään enkä mä hyödy siitä mitään. Kaiken tämän lisäksi me katsottiin koulussa niin ällöjä, pilalle menneitä suun kuvia, että jo se lisäsi pökköä pesään :D

    Käyn kurkkaamassa sun blogia :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari