Kouluun kasvisruokapäivä (kö)?

Noniin. Nyt kun tämä sunnuntai-illan tylsyys on taas iskenyt ja auton temppuilun aiheuttama ketutus ja turhautuminen ovat hiljalleen laantuneet, palaan lupaamaani kasvisruokavalio-aiheeseen. (Auto siis päätti jämähtää moottoritien varteen tänään eikä enää käynnistyä lainkaan. Taas kerran on tämä tyttö istunut autonsa kyydissä, kun eteenpäin päästään vain hinausauton voimalla, huoh.)

Asiaan. Keskustelin (siis okei, väittelin!) taannoin tuon avopuoliskoni kanssa lenkillä ollessamme siitä, pitäisikö kouluissa pitää kerran viikossa kasvisruokapäivä, jolloin kerran viikossa koulun ruokalistalla olisi pelkästään kasvisruokaa (obviously...). Aihe sai alkunsa, kun puhuimme internetin erilaisista vaalikoneista ja kuinka juuri tämä idea oli ollut eräänä pohdinnan aiheena jossain vaalikoneessa. Avopuoliso aloitti kiivaasti sanomalla, että tällainen pakollinen kasvisruokapäivä olisi sieltä ja syvältä. No, minulla puolestaan oli muutama puoltava ajatus.

Mun mielestä tällainen kasvisruokapäivä olisi kiva idea, vaikka en kielläkään siinä piilevän myös jotain huonoa. Punnitessani oikein kunnolla idean plussia ja miinuksia päädyin kuitenkin siihen, että plussia oli muutama tsipale enemmän kuin miinuksia. Aloitetaan kuitenkin

MIINUKSISTA.
Kerran viikossa toteutettava kasvisruoka päivä saa pitkää miinusta jo siitä, että se sotii yksilön vapautta vastaan. Jos yksilö ei halua syödä kasvisruokaa, niin eihän hänen tarvitse. Jos koulussa ei kuitenkaan ole muuta tarjolla kuin kasvisruokaa, niin kyseessähän voisi olla kärjistetysti ja hieman liioitellusti vapaudenriisto (siinä määrin, ettei yksilö saisi valita omaa ruokaansa, kun se kerran tässä maassa vielä toistaiseksi on mahdollista). Jokaisella on vapaus valita, mitä syö. Tämä siis olisi varsin epäreilu idea vannoutuneita lihansyöjiä vastaan.

Edellämainitun lisäksi tämä viikottainen PAKOTTAMINEN voisi johtaa melkoiseen ruuan hävikkiin koulukeittiöissä. Jos kasvisruoka ei mielytä (ylläolevasta syystä) kaikkia, niin tuskin angstiset 14-18 -vuotiaat teinit edes vaivautuisivat ruokalaan asti. Loppujen lopuksi on kuitenkin tärkeämpää saada nuori, kasvava ihminen syömään kuin välttelemään "pahaa" ruokaa kuin ruttoa.

Mutta se niistä miinuksista, joita minä aiheesta löysin. Jatketaan PLUSSIIN.

Ensimmäisenä tulee mieleen terveellisyys. Suomalaisten ruokailutottumuksethan ovat päin helvettiä ja kansa pursuaa ylipainoisia (minä mukaan lukien) ja epäterveellisen ruokavalion aiheuttamia sairauksia. Suurin ongelma meillä pohjolaisilla on kasvisten vähyys ruokavaliossa. Vaikka siis viikottainen kasvisruokapäivä saattaisi tulla hetkellisesti kalliiksikin, maksaisi se itsensä pian takaisin. Alaluokilla pienet lapset voisivat tietämättään oppia syömään terveellisemmin, ottaa kasvikset osaksi elämäntapaansa, ja jopa vanhemmat voisivat herätä käyttämään enemmän kasvikunnan tuotteita. Tämä olisi ihanteellinen tilanne, sillä vuosittain miljoonia maksavat terveyskulut voisivat pienentyä ja tämä sydän- ja verisuonisairauksissa kylpevä maa lähtisi kohti terveempää tulevaisuutta. Tämän lisäksi palaan vielä edellisessä päivityksessä mainitsemaani ihmisen anatomiaan (hampaisiin ja suolistoon) ja muistuttaisin, että ihminen on kuitenkin luotu kaikkiruokaiseksi.

Plussien ja miinusten jälkeen päädyin siis siihen, että kyseessä voisi olla ihan toimiva juttu. Ainakin ajatuksena.

Kommentit