3. toukokuuta 2011

Mieli pakottaa, pirulauta!

Niin se vain on, että nyt se kesäleskeys sitten alkoi. Avopuolisko lähti kesäksi toiselle paikkakunnalle kesätöihin ja palaa pysyvästi takaisin kotiin elokuun lopussa. Onneksi matkaa välillämme ei ole kuin se reilu sata kilometriä, mutta yksin yhteisessä kodissa oleminen tuntuu silti kauhean kolkolle. Ollaanhan me tähän totuttu: viime keväänä olin viisi viikkoa Saksassa ja koko viime kesän asuimme eri osotteissa. Kahtena sitä edellisenä kesänä osoitteet olivat myöskin eriä, silloinkin syynä olivat työt. Mutta tähän tottuu ja koenkin, että nämä pitkät asumuserot vain tuovat lisää kipinää suhteeseen, jos molemmat vain ovat täysillä mukana. Mukaan tulee sitä alkuaikojen huumaa, kun ikävä kasvaa suureksi ja sitten näkee toisen...

No, tuo ei kuitenkaan ollut nyt se mun juttu. Lähinnä mä keskityn tässä yksin asumisessa siihen, että aika kuluu liikkumisen parissa. Seitsemän ja kahdeksan tunnin työpäivät nyt ja tulevana kesänä ovat hyvää ajanvietettä ja "hyötyliikuntaa", mutta mikäpä olisikaan parempi keino tylsänä kevät-/kesäpäivänä kuin tunnin mittainen reipas kävelylenkki ulkona? Mukaan vielä menevää musiikkia ja aika kuluu kuin siivillä, eikä tule ajateltua ainakaan ruokaa.

Ruoan ajattelemisesta puheenollen... musta tuntuu, että mulla on jonkinasteinen, uudenlainen (?) syömishäiriö. Ruoka tuntuu olevan mulle pakkomielle. Usein mä herään ajatuksistani ja tajuan ajatelleeni vain sitä, mitä syön ja milloin seuraavan kerran. Mä olen alkanut haalia itselleni terveellisiä ja erilaisia ruokaohjeita ja suunnittelen lähes jatkuvasti vapaa-ajallani, mitä ruokaa teen seuraavaksi. Kauppalistaa on aivan ihana tehdä ja kaupasta kotiin pääseminen on parasta, sillä jääkaappi on taas täynnä ruokaa!

Tämä on vähän pelottavaa, vaikka tähän ei liitykään minkäänlaista ahmimista, oksentelua tai järkyttävän huonoa omaatuntoa epäterveellisestä välipalasta tai pääruoan osasta, onneksi! Mä joskus muistan tuhahtaneeni, etten ymmärrä anorektikoita ja ettei minua saisi kirveelläkään sairastumaan siihen. Anoreksia on oikeastaan tällä hetkellä ainut sairaus, jota mä en vaan ymmärrä. Mä.en.vaan.ymmärrä.sitä. En nyt ole itseäni vielä anoreksiaan yhdistämässä, ehen! Tämä tyttö on vielä kaukana niin rajusta, mutta jotain omituista tässä mun ajatusmaailmassa silti on.

Vai johtuuko tämä kaikki vaan siitä, että pidän elämäntaparemontin vuoksi niin tiukasti kiinni siitä taktiikasta, että annosten pienentäminen johtaa väistämättä useampiin ruokailukertoihin päivässä? Mitä useammin syön, sitä useammin joudun ajattelemaan myös sitä, mitä mä syön? Mitä tuohon mainitsemaani huonoon omaantuntoon tulee, niin tottakai jatkuvasti ruokavaliossa tapahtuvat notkahdukset (kuten tämänpäiväinen Domino-keksien järjetön nautiskeleminen kahvihuoneessa) tekevät itselleni huonon omantunnon. Omatunto ei kuitenkaan salli mun mennä oksentamaan! Mähän rakastan ruokaa, vaikka hiton nirso olenkin. Vaikka toisaalta, harvoin anorektikotkaan vihaavat ruokaa.

Tuntuipa nyt jotenkin oudolta mainita samoissa lauseissa ja kappaleissa itseni ja anoreksia, koska meillä ei ole mitään yhteyttä keskenämme. Pakkomielteinen ruuan ajatteleminen kuitenkin on mielestäni häiriö siinä missä bulimia tai anoreksiakin, tosin ei niin vakava ja kuolettava. Etenkin pelottaa tuleva kesä yksin, jolloin saatan helposti sortua syömään, koska "ei ole mitään tekemistä" ja koska ruoka on koko ajan mielessä. Mihinkäs mun elämäntaparemontti ja kesäkunto sitten joutuu?

(Huolta ei kyllä tällä hetkellä ole, sillä ruokavalio on pysynyt aika hyvin kuosissa, vappua lukuunottamatta)

(EDIT: Unohdin muuten mainita kokonaan, että vieroitusohjelmani JUUSTOSTA on alkanut jo muutama viikko sitten. Satunnaisia juustosiivuja U3:n kahvihuoneessa ja satunnaisesti lisättyä juustoraastetta lämpimien ruokien päällä on tullut silloin tällöin syötyä, mutta muuten jääkaappi on pysynyt puhtaana arkijuustosta. 

Juustokieltoni ei ole tarkoitus olla lopullinen muutos, vaan vähentää sen käyttöä, jotta ainakin kovan rasvan osuus ruokavaliossa hieman vähenisi. Kun muut kuolaavat kadulla näyteikkunoiden kauniita ja muodikkaita vaatteita, minä kuolaan ruokakaupan juustohyllyllä...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa!