Ei kuulu kavion kapse

Nyt se sitten on todellisuutta, se mistä isä jo on pitkän aikaa puhunut: ei ole Kangasniemessä enää hevosia. Kangasniemessä, mun kotitalossa, on ollut hevosia aina. Isäkin totesi haikeana, että ensimmäistä kertaa SATAAN vuoteen Kangasniemessä ei ole yhtään ainutta hevosta. Oli jotenkin outoa, että tallin ovi oli suljettuna ja tajusi, ettei laitumelta kuulukaan enää kavion kapse tai herttainen hörähtely, vaikka olenkin viime vuosina enemmän ja enemmän erkaantunut etenkin näistä isän ravureista.

Hevoskärpäsen puraisun sain jo ihan pikkulikkana, kun isä hääräsi hevostensa kanssa. Lähdin usein mukaan, kun isä lähti treenaamaan ravureitaan metsäteille ja pystyn vieläkin elävästi tuntemaan tuulen hiuksissani (jos vähän runollisuutta sallinette), kun vähän isompana tyttönä ratsastin kiitolaukkaa näillä samaisilla metsäteillä, samaisilla isän ravureilla. Kangasniemen hevosten kanssa on koettu kaikkea, vaarallisiakin tilanteita, mutta mistään hinnasta en näistä kokemuksista luopuisi.

Koska Kangasniemen hevoset kuuluvat tärkeänä osana ensimmäiseen 20 ikävuoteeni, ajattelin vastoin kaikkia bloggailuperiaatteitani hieman jakaa näitä muistoja kuvien kera.

Rallintyttö (1985-2004) oli minulle se kaikkein rakkain hevonen. Tällä äreällä vanhalla rouvalla opettelin ratsastamaan hevostarhassamme ja tällä samalla hevosella kolusin lähes kaikki metsäautotiet kymmenen kilometrin säteellä, ja todellakin, välillä kiitolaukaten. Rallintytön kanssa sai aina olla tarkkana, sillä sillä oli kaikenlaisia metkuja. Milloin se oli murtautunut karsinastaan ulos ja ahminut kauraa nassuun oikein olan takaa ja milloin se ovelasti oli hamuavinaan kuusen oksia lenkillä ja tilaisuutta hyväksi käyttäen kääntyi salaman nopeasti kotia kohti. Ja todellakin, kutenkuvasta näkyy: nainen ei pihasta mihinkään lähtenyt!

Rallintyttö lopetettiin syksyllä 2004 tilan puutteen, vanhuuden ja todennäköisten kasvainten vuoksi, ja haudattiin omalle pellolle. Se oli kova paikka.

Rallin-Lyydia (1986-2006), Rallintytön puolisisar


Rallin-Lyydia "Lyyti" ja Rallintyttö
Kangasniemessä syntyi minun elinaikanani 7 varsaa. Tässä niistä kaksi. Nykäskä (1991-) (isän menestynein ravuri, e. Rallintyttö) ja hänen babynsa Pihjalan Marja (2005-).
Liukon Onni (2004-, e. Rallin-Lyydia) ja Kituperän Ilona (2003-, e. Rallintyttö). Isäni tuttava tahtoi teettää orillaan varsan ja lainasi meiltä Lyytiä kantamaan sitä. Tuloksena oli Kangasniemen kuudes syntynyt varsa, Liukon Onni.
Liukon Onni ja isä
Pihlajan Marja
Lystiviima (2001-, e. Rallin-Lyydia) ja ratsastaja ja meikäläinen hyvin edustavana.
Hömpsy (2001-, e. Rallintyttö). Hömpsylläkin yritettiin raviuraa, mutta asustelee nykyisin isosiskoni omistuksessa etelä-Suomessa ja toimii kiitettävästi ratsuna.
Kituperän Helmi (2003-, e. Nykäskä)
Kituperän Ilona
Pihlajan Marja ja Kituperän Helmi
Vas. Kituperän Helmi, Pihlajan Marja, Kituperän Ilona ja Nykäskä.

Kommentit

  1. Aika outoa on ajaa kangasniemen ohi, kun ei laitumilla ole enää ketään. Eikä kukaan hae enää kauroja. Kuvien pikkupoika majailee edelleen tuttavalla ja voi paksusti :)

    VastaaPoista
  2. Meillä asustelee nykyään kituperän Ilona

    VastaaPoista
  3. Mitähän mahtaa tyttöselle kuulua? :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari