Vika ei ole meissä aina!

Tänään on tullut jälleen kerran pitkin päivää pohdittua tätä omaa hoitajuutta ja hoitajuutta yleensäkin. Kaikki varmaan tiesivätkin, että hoitajatkin ovat vain ihmisiä. Ihmisiä, joilla on tunteet. Jos joku pitää hoitajia eräänlaisina yli-ihmisinä, joiden täytyy kestää työssään kaikki paska ja silti aina vaan hymytä kuin joku idiootti, niin morjens teille! Ei kannata lukasta seuraavaa avautumista.

Hoitajan duuni on mukavaa ja sopivan haastavaa. Tai niin sen pitäisi olla. Lähihoitajana, ammattinimikkeen mukaisesti, tulee olla potilasta lähellä ja tukea tätä erilaisissa elämän myllytyksissä, joihin sairaanhoitajat eivät muilta hommiltaan kerkeä. Homma tapahtuu siis ihmisten lähellä, lähempänä kuin normaalisti asiakaspalveluammateissa. Itse tykkään höpötellä mummujen kanssa maailmanmenosta ja nykyajannuorista, kuunnella tarinoita sodasta ja päivitellä tylsää säätä. Tänään tämä kaikki tuntui jotenkin niin kamalan kaukaiselta.

Työvoiman puute. Sana, jota olen aikaisemminkin syyttänyt hoitajien maineen pilaamisesta (pyydän jo etukäteen anteeksi suorat ja valaisevat sanani tai jos joku tästä kirjoituksesta päättää vetäistä herneen nenäonteloon). Meidän osastolla on huutava työvoiman puute. Hoidimme tänään kahden hoitajan voimalla parisenkymmentä potilasta. Sen kiireen jos omaiset olisivat nähneet, ei olisi kunnian kukko laulanut. Ei toivoakaan, että olisimme ehtineet suihkuttaa jonkun potilaan. Vaikka se kuinka kuuluu potilaan oikeuksiin ja hoitajan velvollisuuksiin, meillä ei yksinkertaisesti ole käsiä suihkutuksiin. Meillä ei ole aikaa. Meitä on liian _vähän_! Ja kyllähän se alkaa vituttaan.

Jatkuva kiire on niitä kamalimpia asioita, joita työssäni tiedän. Tavarat tippuilee käsistä, verenpaineet huitelee ehkä miljoonassa, työyhteisö on täynnä pientä kahinaa ja mikä surullisinta: lähellä olemiseen ei riitä aikaa. Pienimmätkin vastoinkäymiset synnyttävät sellaisia sananparsia, joita ei vanhusten kuullen sopisi edes lausua, mutta jotka kuitenkin väkisin pihisevät huulien välistä ulos. Hoitaminen on kolkkoa ja vakavaa. Tänään tuntui jopa siltä, että potilaita pelotti meidän hoitajien kylmä hoitaminen. Kylmä, niin. Kiire tekee kylmää. Vaikka sä kuinka yrität pitää naamallasi ystävllisen hymyn, tai edes mitäänsanomattoman neutraalin katseen, niin jostain välistä se sun todellinen olotila vain säteilee.

En ole mitenkään ylpeä päivän työpanoksestani. Tai ei siinä mitään vikaa ollut, painoin käytävän päästä päähän kuin mikäkin hullu koko päivän, mutta mua jäi harmittamaan etäinen kosketus potilaisiin. Ei ollut aikaa jäädä vaihtamaan muutamaa sanaa ja kireä tunnelma johti siihen, että potilaan kanssa keskusteleminen jäi kohtaan "hyvää huomenta". Sitten vaan pikaisesti homma pakettiin ja seuraavaan huoneeseen. Tämän päiväinen työskentely ei ole lähihoitajuutta nähnytkään. Ottaa kalloon. Missä kohtaa pomot tajuaisivat, että tämä tilanne johtaa ennen pitkää ainoastaan omaisten valituksiin, työntekijöiden sairauslomiin ja potilaiden pelkäämiseen?

Omaisten valituksista puheenollen. Luulen, että yllämainitsemani syy on yleisin syy siihen iänikuiseen wc-käyntikysymykseen ja muuhun, mistä lehdissä kirjoitellaan. Tiedättekö, miksi Hilmoa ei viedä wc:hen, kun hän on jo viisi minuuttia sitten kutsunut hoitajan paikalle? Miksi häntä ei viedä vessaan? Tänään jos joku omainen olisi tullut kyselemään tai nipisemään jostain vastaavasta, olisin varmasti vain kääntynyt ja kävellyt pois. Ihan vain siksi, että yritän säilyttää näitä epätoivon alle musertuneita rippeitä lähihoitajuudestani enkä missään tapauksessa voisi räjähtää omaisten kasvoille.

Kaikki puhuvat muutoksesta, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Älkää kuitenkaan aina osoittako sormillanne juuri hoitajia. Mä tiedän, että me yritetään kaikkemme. Ainakin minä yritän, mutta ihminen minäkin vain olen. Olen puhunut.

Kommentit

  1. Olemme samaa mieltä.Terveisin alalla jo 30 vuotta kärvistelleet hoitajat Jämsästä. PS. Mieti alan vaihtoa jo ajoissa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana