Hervannan betonihelvetti?

Hervannan seutu laajenee koko ajan ja uusia kerrostaloja nousee jatkuvalla syötöllä opiskelijoille ja maahanmuuttajille (lets face it). Hervannan ulkopuolella asuvat tuntuvat jatkuvasti mollaavan Hervantaa. Okei, täällä tapahtuu tyhmiä juttuja viikoittain, se korventaa vähän omaakin mieltä. Monikaan ei halua muuttaa tänne, koska monelle tulee Hervannasta mieleen pelkkä betonihelvetti. No, se pitää aika pitkälle paikkansa. Asfalttia siellä ja kerrostaloja täällä. Moni toivoo asuinympäristöltään enemmän luontoa.

No, itse nyt neljättä vuotta Hervannassa asustavana voin kertoa, että Hervanta on niin paljon muutakin kuin vain kolkko ja tiheään asutettu kaupunginosa. Mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät, ettei täällä ole mitään kunnon mahdollisuutta astua luonnon helmaan, ulos kaupungin vilskeestä. Ne ovat niin väärässä! Tässä osassa Tamperetta ei tarvitse kuin vain VIITSIÄ kävellä kilometri, niin on keskellä sitä kaivattua luontoa! Jossain, esim. etelä-Hervannassa, metsä ja luonto ovat vain viiden minuutin kävelymatkan päässä!


Itse tarvitsen elämiseeni luonnon läheisyyttä enkä ole siitä todellakaan joutunut luopumaan Hervantaan muuttaessani. Lähimetsät vilisevät kävelyreittejä, pururatoja ja vaelluspolkuja! Asuit missä päin Hervantaa tahansa, sulla on _kohtuullisen_ kävelymatkan päässä jokin näistä. Jos ei viitsi nähdä vaivaa, että kävelee sen onnettoman pienen matkan kohdatakseen luonnon rauhan, niin lopettakoon kitinän! Jos ei tiedä, mitä kaikkea Hervannan ympäristössä on tarjolla, niin kehoitan lukaisemaan läpi Tampereen kaupungin sivuilta löytyvän Hervannan ja Suolijärven luontopolkuoppaan!

Makkarajärvi
Itse pidän näistä reiteistä aivan mielettömästi! Menneellä viikolla tuli käveltyä juuri Suolijärven ympäri, eilen kävimme etelä-Hervannassa Makkarajärvellä. Sata metriä polun alkamisesta sitä jo unohtaa, että lähellä on iso kaupunki. Suosittelen lämpimästi! Opastuskin on erinomaista: ainoastaan, jos olet lukutaidoton, saatat eksyä. Keskellä synkintä metsää on olet-tässä-karttoja ja opasteita, mitä pitkin pääset mihinkin. Näin syksyisin minä ja avokkini aina innostumme rämpimään kilometri tolkulla näitä polkuja. Tämä syksy on ollut ehkä ihanteellisin: hirvikärpäslukemat ovat pysytelleet nollassa! Syksyisin polut ovat muuten hieman mutaisia, mutta kunnon kenkävarustus pitää huolen nautinnollisesta retkestä. Kosteimmilla alueilla on pitkospuut, joten nou hätä! Metsässä saa ihanan raikasta ilmaa keuhkoihin, hyötyliikuntaa ja tasapainokin kehittyy ajoittain haastavilla poluilla!

Kummastelen siis suuresti tätä satunnaista valitusta siitä, että Hervannassa joutuu niin kauas luonnosta. Ehkä nämä ihmiset sitten ovat sen verran laiskoja, etteivät edes tahdo nähdä vaivaa löytääkseen nämä upeat polut ja niiden upeat maisemat.

Näitä polkuja piisaa niin paljon kuin vain viitsii kävellä!
Metsäkappeli Makkarajärven läheisyydessä, sinnekin on opasteet ihan erikseen!
Kuvat on otettu eiliseltä kävelyretkeltämme etelä-Hervannan Makkarajärvelle. Klikkaamalla ne saa isommaksi ja ehkä sen myötä niistä saa paremmin irti jotain :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari