Työjuttuja

Mua alkoi eilen töissä harmittaan ihan kamalasti. Vaikka koko juttu ei ollut edes vakava. Jotenkin vain koin oman uskoni omaan lähihoitajuuteeni taas olevan koetuksella.
Potilas X:n tila romahti äkisti ja odottamatta muutama päivä sitten osastollamme. Kävelevästä, lähes järjissään olevasta potilas X:stä tuli muutamassa tunnissa mihinkään reagoimaton vuodepotilas.

Omaiset tulivat sankoin joukoin tapaamaan tätä Potilas X:ää. Oltiin juuri jakamassa päiväkahvia potilaille. Ajattelin, että olisi kohteliasta ja mukavaa, jos tarjoaisimme myös näille kovia kokeneille omaisille kahvit ja pullat ja toin tämän myös työkavereitteni tietoon. Heidän mielestään ajatus oli kyllä hyvä, mutta... kahvia ei ollut enää riittävästi ja työaika alkoi vedellä viimeisiään. Laitoshuoltajia ei näkynyt missään. Työkavereiden kanssa valuin osastolta sitten ulos kahvin jakelun jälkeen.

Myöhemmin mua alkoi harmittaa ihan mielettömästi. Vaikka omaiset tuskin olisivat edes odottaneet mitään kahvitarjoilua, olisi silti ollut kohteliasta ja varmasti myös omaisten mieltä lämmittävää, jos heiltä olisi edes kysynyt ja ollut sen kymmenen minuuttia ylitöissä tämän vuoksi; odottanut, kun kahvi tippuu ja sitten tarjoillut sen huoneeseen. Omaiset olivat olleet huoneessa jo pitkään enkä mä tiennyt, oliko yksikään meistä hoitajista käynyt katsomassa, mikä tunnelma huoneessa edes oli. Kahvin tarjoaminen olisi ollut juuri sitä omaisten hyvinvoinnista huolehtimista ja samalla osoitus heille siitä, että kyllä me välitetään.

Harmittaa siis todella. Typerä minä. Vielä saattohoidosta opinnäytetyöni tehnyt.

Kommentit

  1. pienet joskus vähäpätöisiltä tuntuvat asiat merkitsevät sureville omaisille paljon. Ei se vaadi paljoa jos viitsii edes yrittää jollain tavalla olla läsnä. Kahvi tai jokin muu vastaava huomion osoitus jää heille mieleen. Olen ollut vastaavassa tilanteessa ja turhat moninaiset sanat ovat joskus häiritsevämpiä kuin pelkkä läsnäolo tai vierellä olo. Lähestyvä kuolema tai sairastuminen on kova paikka. Inhimillistä on kuitenkin myös se ettei osata eikä uskalleta olla asiaa kohtaamassa. Hoitoalan ihmisiltä odotetaan kuitenkin empaattisuutta ja ymmärrystä vaikeisiinkin hetkiin. Ole vain ihminen ihmiselle ja uskalla olla läsnä ja käytettävissä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari