Energiavaje?

On taas kulunut tovi edellisestä blogipäivityksestä... ei ole oikeastaan ollut mitään asiaa, joten en sitten ole huviksenikaan mitään kirjotella. Nyt on kuitenkin asiaa, tai enemmänkin pohdintaa, luvassa.
Menneen viikon ruokavalio on pysynyt enemmän ja vähemmän kohdillaan: töissä on ollut eväänä kanaa, possunlihapihvejä, hedelmiä ja kasviksia ja näiden olen ajatellut riittävän siihen energian kulutukseen, jota tässä hoitotyössä tarvitaan. Torstaina kuitenkin lupauduin jäämään tuplavuoroon (kevyt 14 tunnin työpäivä klo 7-21) enkä tietystikään ollut varautunut sen ihmeellisempiin eväisiin. Se olikin melkoinen hiilaripäivä, kun oli pakko syödä ja muuta ei ollut sitten tarjolla kuin leipää ja perunapiirakkaa.

Viimeiset neljä päivää mun päätä on kuitenkin särkenyt päivittäin ja mä olen alkanut pohtia, että syönkö mä nyt jo liian vähän. Mun annoskoot ovat näin jälkeenpäin ajateltuna olleet todella pieniä ja mitäänsanomattomia verrattuna työn rasittavuuteen. Joo, paino tippuu, hienoa, mutta tämä päänsärky... mä juon paljon, eli se ei voi johtua nestehukasta. Mä liikun, joten hartiaseudunkin pitäisi olla MELKO sutjakkaassa kunnossa (tosin eilen sattui aika perkeleesti, kun sain niskahartiahieronnan...). Tavalliset särkylääkkeetkään eivät ole aina auttaneet tähän juilimiseen. On kokeiltu ibuprofeenia ja parasetamolia. Toki niskan seutu joutuu koville hoitotyössä, kun potilaita käännellään ja väännellään, mutta... ei mulla aikaisemmin tämmöistä ole ollut. Joten päättelin, että mä syön liian vähän.

Sinänsä omituista, että yksi mun suurimmista ongelmista on ollut juuri liian isot annoskoot. Nyt mun annokset koostuu yleensä siitä pienestä pihvistä, parista porkkanasta ja yhdestä mandariinista. Jääkö tässä nyt jotain uupumaan? Kirjoitettuna tuo näyttää nimittäin niin kovin minimaaliselle aterialle. Mä kuitenkin kulutan nykyisin huomattavasti enemmän. Pitäisihän mulla riittää energiaa muuhunkin kuin töissä huhkimiseen. Nyt tuntuu, että ei riitä. Töiden jälkeen sitä on ihan naatti ja tekisi mieli vain nukkua loppuilta.

Ja nyt tulee sitten se kamalin juttu paljastettavaksi.

Jos mä söisin enemmän, niin mulle tulis huono omatunto. Ei, en mä mene vessaan yrjöämään, en todellakaan. Mutta se epäonnistumisen tunne... ihan kun alkais mennä överiks koko homma. Hyvä kuitenkin, että mä tajuan tämän itsekin, osaan korjata tilannetta ja potkia itseäni vähän persuksille asian suhteen.

Eilen kyllä korjasin tätä energiavajetta komeasti aurajuusto-jauheliha-pepperoni-pitsalla ja oli muuten hyvää. Pitäähän sitä nyt välillä herkutella, jumaliste! Okei, söin myös sipsejä vähän. Nam! Eikä juurikaan kyllä kaduttanut.

No, luulen, että eilen alkanut viikon kestävä LOMA korjaa tilanteen. Tänään pääsee syömään äidin tekemiä hyviä pöperöitä ja torstaina tää tyttö lähtee Unkariin. Tuskin tulee siis kamalasti mietittyä, mitä sitä syö. Ja juo.

Lomasta puheenollen. Kävin tänään laitattamassa LOMAKYNNET kaverini luona. Niin ihanat, vähän tuommoiset kimaltavat Suomi-kynnet, juuri sopivasti ulkomaanreissun edellä!


Saattaapi siis olla, että kuulette meikäläisestä vasta ensi viikolla! CIAO!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut