Miksi sitoutuminen pelottaa?

Siinäpä vasta kysymys.

Asia tuli mieleeni jo jonkin aikaa sitten, kun eräs ensi kesänä naimisiin menevä ystäväni "varoitteli" mua jo etukäteen siitä, että hän pyytäisi minua mukaansa valitsemaan hääpukua. Olin tietysti innoissani heti. Joskus olen suunnitellut meneväni tyttökavereideni kanssa ihan vain huvikseen sovittelemaan hääpukuja liikkeisiin. Huumorintajuni on ehkä kiero ja omituinen, mutta se olisi hullun hauskaa ajanvietettä!

Aloin sitten enemmänkin pohtia koko naimisiinmenohommaa. Itse elän parisuhteessa ja vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin, joskus mä haluan aviomiehen, pari mukulaa, omakotitalon, koiran ja puutarhan. Ennen kaikkea mä haluan täydellisen hääpäivän. Olen vissiin sellainen aika perinteinen naisihminen. Tiedän, että avopuoliskoni on se ihminen, jonka kanssa haluan tuon kaiken. Vaikka meillä, ja kaikissa muissa maailman parisuhteissa, onkin omat alamäkensä ja ns. hiljaiset ja tympeät kautensa, tällä hetkellä mä olen varma siitä mitä haluan ja kenen kanssa.
Kuva täältä.
Sitten mua alkoi kuitenkin vähän hirvittää. Sitoutua nyt virallisesti jonkun ihmisen kanssa. Mulla on jotenkin sellainen kuva kaiken maailman pariskunnista, että päätös naimisiin menemisestä saattaa pelottaa. Tai jos ei se päätös, niin muutamaa päivää ennen h-hetkeä alkaa kauhistuttaa, hirvittää, suorastaan kaduttaa koko idea. Meillä ei sentään tuo h-hetki ole vielä ajankohtaista, mutta silti voin vain kuvitella tilanteen kamaluuden, kun se sitten joskus tulee. Siinä saattaa meikäläisen kaaso olla räjähdyspisteessä, kun mä alan pohtimaan, että onko tää nyt järkevää ja onko tää nyt hätiköityä ja plaa plaa plaa! Anteeksi siis jo etukäteen (tiedän, että tuleva kaasoni blogiani lukee ;))!

Jos tietää elävänsä onnellisesti jonkun ihmisen kanssa ja kaikki on hyvin ja hienosti, miksi avioliitto on silti monelle niin pelottava paikka? Sehän on vain yksi vaivainen paperinpala! Mikään ei siis muutu, kaikki pysyy ennallaan. Onko kyse sen vaivaisen paperilappusen tuomista paineista? Kun kaikki tietävät pariskunnan avioituneen, heiltä odotetaan tietysti täydellistä avioliittoa. Mitä jos tunteet puolisoa kohtaan laantuvatkin pian häiden jälkeen? No sittenhän on niin kamalan noloa hakea avioeroa seuraavan puolen vuoden sisään... jos takana on kuitenkin pitkä yhteinen taival, niin miten hitossa ne tunteet sitten muka niin yhtäkkiä voisivat muuttua?
Kuva täältä.
Tää on jotain ihan käsittämätöntä. Tunnustan kuitenkin siis itsekin, että ajatus avioliitosta on pelottava, vaikka juuri se on se juttu, mitä mä haluan ja juurikin tuon ihanan avopuoliskoni kanssa! Jaoin näitä samoja ajatuksia tämän ensi kesänä avioituvan ystäväni kanssa ja pakko on antaa hänelle pointseja ja tukea. Hän nimittäin kertoi, ettei häntä pelota koko juttu yhtään, vaikka kyseessä on ihminen, jonka olen joskus kuullut sanovan, ettei hän mene koskaan naimisiin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari