Arkihuolesi kaikki heitä

Niinhän se on, että näin joulun alla sitä jotenkin väkisin ajautuu mukaan siihen kiireeseen ja järjettömään stressiin, vaikka kuinka haluaisi vain istua sohvalle, kuunnella ihan rauhassa vaikka vähän joulumusaa ja neuloa villasukkaa, fiilistellä lähestyvän joulun letkeää tunnelmaa. No, olen mä toki tätäkin harjoittanut viime aikoina, kun löysin eräästä toisesta blogista (en muista enää mitenkään päin tuon blogin osoitetta eikä tunnu löytyvän googlettamallakaan!) hauskan idean villasukkiin. Joku oli saanut lahjaksi ystävältään villasukat, joissa kulki edessä jonkinsortin silkkinauhat tehden vaikutelman, että kyseessä onkin jonkinlaiset pitkävartiset nauhakengät! Halusin välittömästi itselleni samanlaiset ja nyt sukat alkaakin olla valmiina, vain nuo silkkinauhat puuttuvat. Ja kyllä, olen kuunnellut joulumusaa neulomisen ohessa!


Mä en tiedä, miten tämä stressi onnistuu puskemaan tämän hartaan joulutunnelman läpi. Minä, oikein jouluihmisten jouluihminen, pidän sellaisesta kiireettömästä ja seesteisestä joulutunnelmasta ja yritän siksi välttää paniikinomaiset liikekeskukset, jonne on tuppautunut kaupallisuuksien perässä viuhtovia ihmisiä sitten miljoona. Tietysti mä olen tänäkin vuonna ostanut joululahjoja koko perheelle ja lähimmille ystäville, mutta silti uskaltaisin välttää, ettei joulun kaupallisuus ole iskenyt kynsiään minuun vielä yhtenäkään jouluna. Esteettisesti hienojen pakettien aikaan saaminen on ehkä se suurin stressaava tekijä koko joulussa. Tänävuonna suurta pään vaivaa on aiheuttanut nuo konvehdit, joita niin uhosin itse valmistavani!

Mä en edes tajunnut, että niiden tekeminen voisi olla jotenkin stressaavaa. No, kun ensimmäinen ja toinen satsi manteli-karamelli-konvehteja oli päätynyt roskiin/koemaistoeränä minun ja avokkini suihin, alkoi hieman jo ketuttaa. Päättäväisenä kuitenkin jatkoin ja sain kuin sainkin annettua muutamalle ystävälle konvehtiyllättyksen. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että nämä konvehdit tosin olivat niin epäsiistin ja hutaisemalla tehdyn näköisiä, että tekisi melkein mieli pyytää lahjan saajilta anteeksi. Ehkä kuitenkin maku korvaa ulkomuodon...?
Manteli-karamelli-konvehtien karamelli ei ottanut jähmettyäkseen!
Pistaasi-valkosuklaat onnistuivat sen sijaan hienosti!

Stressi tule ehkä siitä, että aikaisempina jouluna mä en ole ollut TÖISSÄ.  Etenkin tässä joulua edeltävässä työvuorolistassa mulla on KAHDEKSAN iltavuoroa ja vain kuusi aamuvuoroa. Jouluviikkokin alkaa kahdella iltavuorolla. Öö, niin mikä muu elämä? Konvehtien tekemiseen kuluu ihan perkeleesti aikaa, enemmän kuin mä osasin kuvitellakaan, joten niiden valmistuminen tulee puhtaasti perustumaan siihen, mitä mä jaksan aamuvuorjen jälkeen. Oikeastaan, en mä oikein muuta vapaa-ajallani ole viime aikoina tehnytkään kuin kökkinyt keittiössä konvehtireseptien äärellä (ja Salkkareille pyhittämälläni ajalla neulonut sukkaa samalla)!

Siksi ehkä tämä bloggailukin on jäänyt vähemmälle tässä joulun alla, vaikka erään lukijan toivoma lukunautintopäivitys onkin työn alla!

No, tästä päästäänkin sitten tähän mun elämäntapa-aiheeseen. Viimeiset pari viikkoa on ollut jotain aika surullista. Tänä aikana olen kerran käynyt lätkimässä sulkapalloa ja siihen meikäläisen liikuntasuoritukset sitten jääkin. Vaikka aikaa olisi saanutkin rutistettua jostain välistä edes kevyelle kävelylenkille, uupumus on jotenkin tappanut senkin innon. Paino on pysynyt lukemissaan, joten ei huolta, kiitos uomissaan pysyttelevän ruokavalion. Suurena miinuksena pitää kuitenkin mainita työpaikan kahvihuone.

Näin joulun alla kahvihuoneeseen hoitajille satelee kymmeniä suklaarasioita potilaidemme omaisilta kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Kun hoitotyössä energiaa kuluu kuitenkin aikamoisesti ja verensokeri onnistuu aina laskemaan alle sallittujen rajojen, niin ensimmäisenä tauolle mentäessä silmiin osuvia suklaarasioita ei vaan voi vastustaa! Pitäisi, mutta tällä heikolla herkkumielellä... huh! No, onneksi alkuvuodesta odottelee Hermian GoGo-liikuntakeskuksen jäsenyys! Ollaan loppuvuosi sitten kuin ellun kanat...


Kommentit

  1. Tänään vasta raaskittiin avata ja maistaa sun tekemiä konvehteja! Hyviähän ne oli :P Hyvää joulua teille molemmille!
    -Teija

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari