Kissaihmisille

Kissat. Ah, nuo lähes huomaamattomat, kauniit ja sirot perheenjäsenet ja samalla kuitenkin niin itsepäiset, teräväkyntiset huomion keskipisteet... olen kissaihminen, kahden suloisen oman hyrrytyskoneen omistaja. Lemmikkijutuissa mikään ei voita niitä pieniä pehmeitä tassutuksia vatsan päällä, lämmintä hiljaista kehräystä, näitä omia polkujaan ja ihan omia juttujaan toteuttavia kissaeläimiä. Varoitus: teksti on kirjoitettu kärjistetysti ja yleistäen, mutta tarkoituksena ei ole pahoittaa kenenkään mieltä.

En ala nyt arvostelemaan kissoja ja koiria keskenään, koska se on mielestäni tyhmää ja turhanpäiväistä. Kyseessä nyt vaan sattuu olemaan kaksi aivan eri luontoista eläintä. Se, miksi minusta sitten on ajan mittaan tullut enemmän kissa- kuin koiraihminen, johtunee kuitenkin juuri näistä eroista, joita näiden lemmikkieläinten välillä on. Toki pidän seurallisista ja ihmistä miellyttävistä koirista, mutta en voi mitään rakkaudelleni kissan "stereotyyppistä" ajatusmaailmaa ja elämäntyyliä kohtaan.

Mikä sitten on stereotyyppinen kissa? Itsepäinen, oman päänsä mukaan elävä jumalatar. Tila, ihmiset ja muut eläimet otetaan haltuun vain kulkemalla huoneen poikki. Nukkuminen on aivan liian aliarvostettua. Välillä joutuu kestämään tyhmän ihmisen tyhmiä aivoituksia ja tällöin on hyvä luoda ihmiseen erittäin merkitsevä katse kulmain alta niin, että ihminen varmasti tunnistaa tuon oman tyhmyytensä. Vaikka kissat ovat yleensä vakavia ja oman arvonsa tuntevia egoilijoita, usein niiltä löytyy myös taito viihdyttää itseään mitä kummallisimmilla asioilla. 
Kissat ovat mielestäni hieman aliarvostettuja lemmikkejä. Kenties syy löytyy juurikin niistä kissan ja koiran välisistä eroista - ja meistä itsestämme. Kaikki tuntevat ihmisen, olemmehan niitä itsekin. Ihminen on vallanhaluinen. Siksi koira, joka tunnetusti on ihmisen paras ystävä, on täydellinen lemmikki, täydellisen kuuliainen perheenjäsen. Suurin osa koirista ovat miellyttämisenhaluisia ja hyppäävät vaikka tuliseen rotkoon ihmisensä perässä. Koiria on "helppo" hallita, toisin kuin kissoja.

Kissa sen sijaan laittaa ihmiselle kampoihin, antaa lähes tasavertaisen vastuksen ihmisen haluille ja mieliteoille. Kissaa ei kiinnosta sun jutut. Sitä kiinnostaa ihan omat jutut. Se ei tee mitään, jos se ei halua. Ja ihmisen on silloin aivan turha yrittää "pakottaa". Kissa haistattaa sulle vaan pitkän paskan. Netissä törmää usein keskusteluihin siitä, kumpi on älykkäämpi/viisaampi, kissa vai koira, juurikin siksi, ettei kissaa voi hallita samalla tavalla kuin koiraa. Koko hommastahan on ihan turha kinastella, koska omasta mielestäni se menee näin:

Koira on älykäs, koska se oppii niin nopeasti asioita, joita ihminen sille opettaa. Kissa on viisas, kun ei lähde mukaan noihin ihmisen hömpötyksiin.

Okei, kissoilla on terävät kynnet, niistä ei aina ole sitä kaivattua seuraa, niiden kanssa ei voi vetäistä kunnon hikilenkkiä metsässä ja kaiken lisäksi ne ovat petoja, jotka vapaana ollessaan tappavat huvikseen ja syövät kaikki oravaa pienemmät. Tähän kun yhdistää niiden itsepäisen luonteen, niiden komentaminen on ihan helvetin vaikeaa, jolloin kämppää saattaa olla täydellisen kaaoksen vallassa. Sohvaa revitään, pöydillä hypitään, mielenosoitukseksi väännetään paskat eteisen matolle, yökaudet vain huudellaan, matot ovat aina rytyssä ja hiekkalaatikko haisee.
Tässä tuntee itsensä vähän hölmöksi, kun lukee edellä olevaa listaa ja tuntee edelleen sen suuren rakkauden ja kiintymyksen näihin eläimiin. Sitä mennään kissan perässä, järjestellään ja siivoillaan paikkoja, jotka hetken kuluttua ovat taas aivan mullinmallin. Kissa ei siis ole jokakodin lemmikki. Ihmisen täytyy tuntea itsensä jopa ala-arvoiseksi ottaessaan kissan lemmikiksi. Kissoissa on siis pakko olla jotain mystistä ja jumalaista, jotta jopa ihminen alentuu sen hömpötyksiin. Kissan oman elämänsä herruus iskee tiettyihin ihmisiin samalla tavalla kuin koirien kuuliaisuus iskee toisiin ihmisiin.  Totaalikoiraihmiset eivät tulisi hetkeäkään toimeen stereotypisen kissan kanssa. He eivät kestäisiä sitä, että kun kissalle sanoo tomerasti EI, ne vaan vilkaisevat sinua halveksivasti ja jatkavat juttujaan.

Mulla olisi vaikka kuinka paljon puhuttavaa tästä aiheesta, jopa siitä, miten omat kissani ovat välillä enemmän koiramaisia kuin kissamaisia. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, teksti oli yleistävä. Moni koira voi olla myös todella kissamainen. Tyydyn tähän loppuun vielä lainaamaan erästä tuntematonta:

"Koira ajattelee ihmisestä: hän tuo minulle ruokaa, hän hoitaa minua, silittää minua, pitää minusta hyvää huolta. Ihminen on oikea jumala!
Samaan aikaan kissa: hän tuo minulle ruokaa, hän hoitaa minua, silittää minua, pitää minusta hyvää huolta. Minä olen jumala!"
Voin vain kuvitella, mitä meidän Denzel keksii jouluna...

Kommentit

  1. Toi lopun tuntemattoman tyypin toteamus on kyllä osuvasti sanottu!

    Meidän toisessa kissassa, Eikassa, on tosi paljon koiramaisia piirteitä. Harmi vain, että käskyjen noudattaminen ei ole yksi niistä. Tai no, "EIKKA E E I I I" ymmärretään, mutta se unohdetaan sadasosasekunnissa. Välillä joutuu oikein miettimään, että mihin sitä on itsensä kissojen kanssa oikein laittanut, kun ruokaa tehdessä kahdeksatta kertaa peräkkäin komentaa toisen reidestä irti. Hyppy maahan ja takas.

    Mutta en mä noita poiskaan vaihtais.

    VastaaPoista
  2. Juu, tuo DENZEL EIIIIII menee kyllä sen sekunnin ajan perille, mutta kohta ollaan jo uudestaan pahanteossa :D

    Kyllä meissä kissaihmisissä pitää olla vissiin jotain vialla kun tarkotuksella itsemme tähän soppaan järjestetään :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!