Pidetään huoli vain siitä omasta uskosta

Mun piti taas kirjoitella ihan muista aiheista, mutta eksyin sitten heti aamutuimaan surullisen kuuluisalle hevostalli.netin keskustelufoorumin seniori-palstalle ja voi hyvää päivää sentään! Ei sitä taas uskoisi, että kyseessä todella on SENIORI-palsta ja että ihmiset osaavat sitten olla ilkeitä ja TEKOPYHIÄ.

Vanhemmat ateisteja - uskonasioista ongelmia
Joku junnu oli eksynyt, valitettavasti, senioripuolelle kyselemään neuvoa ongelmaansa, mutta ei varmaankaan osannut odottaa, että aikuisten vastaukset tähän hänen ongelmaansa voisivatkin olla niin lapsellisia ja typeriä. Nuoren ongelma oli ateistivanhemmat ja se, että hän itse on nyt tullut uskoon. Kyse ei ymmärtämäni mukaan ollut mistään himouskovaisuudesta, vaan ihan normaalista uskomisesta Jumalaan. Ateistivanhemmat olivat kuitenkin syvästi järjyttyneet nuoren päätöksestä ja kieltäneet nuorta "harjoittamasta" uskontoa.

Saanen lainata muutamia pätkiä tuosta keskustelusta.

"Varaa aika psykiatrille. Uskonnosta voi parantua!"

"Kyllä minäkin veisin lastani psykiatrille, jos lapsi tulisi uskoon. Mun mielestä täytyy olla aivan höyrähtänyt jos on uskovainen, ymmärrän kyllä että uskosta voi saada lohtua, mutta ne ongelmat voi kyllä ratkaista muutenkin kuin muuttumalla hulluksi."

"Uskonnot edustavat taantumusta ja tyhmyyttä."

"Ei mikään ihme jos vanhempasi on tota mieltä. Kyllä mäkin vähän säikähtäisin jos lapsi yhtäkkiä ilmottaisi uskovansa Joulupukkiin"

Että ihan oikeastiko näiden kommenttien takana on aikuisia ihmisiä? Ensinnäkään, junnu ei halunnut tietää senioreiden omaa näkemystä uskonnosta (jonka siis hyvin harva tuntui tajuavan). Toisekseen sain hyvin vahvan kuvan siitä, että nämä ateistit ovat yhtä innokkaita käännyttämään ja "haukkumaan" ihmisiä uskontonsa tähden kuin kunnon himouskovaisetkin, vaikka kyse ei edelleenkään ollut edes mistään jumala-"hulluudesta" tai -"höyrähtämisestä", vaan ihan tavallisesta, ns. hiljaisesta uskomisesta. Uskovaisuuteen siis suhtaudutaan erittäin jyrkästi, oli kyseessä minkä "tasoinen" uskoja tahansa.

En itsekään siedä himouskovaisia, jotka tuputtavat uskontoaan kaikille ja pitävät itseään kaikkia muita parempina ihmisinä vain uskonsa vuoksi. Yhtä vähän arvostan niitä ateisteja, jotka tuputtavat "uskoaan" ja pitävät uskovaisina jotenkin tyhminä ja alempi arvoisina. Niin kauan kuin omat henkilökohtaiset uskonasiat pitää henkilökohtaisina ja pitää yllä suvaitsevaa ilmapiiriä, minulla ei ole yhdenkään ihmisten kanssa mitään ongelmia sen asian suhteen. Itsekin uskon, moni sen tietää, ja suurin osa ystävistäni ovat ateisteja tai eivät kuulu kirkkoon, mutta miksi se olisi mikään ongelma, kun minkäänlaista käännytystyötä ei tehdä puolin eikä toisin? Kunnioitetaan toisen näkemystä maailmasta!

Lainaan vielä erästä keskusteluun kirjoittanutta.

"Aivan järkyttävää leimaamista täällä! Uskovaiset leimataan aivan suorin sanakääntein hulluiksi - ja sitten kun me 'tuomitsemme' esim. homouden, heti ollaan saarnaamassa suvaitsevaisuudesta."

Niinpä.



P.S. Mulla on edelleen tuo minun Raamattu-projektini kesken, mutta koska Vanha Testamentti alkoi puuduttaa, olen hypännyt suoraan Uuteen Testamenttiin. VT:llä ei ollut juurikaan paljon annettavaa mulle, kun tarinanomaiset kertomukset vaihtuivat aina vain jatkuvaan paasaamiseen ja "runollisuuteen". Saas nähdä, onko tuo UT yhtään sen mielenkiintoisempi.

Kommentit

  1. Tähän täytyy paatuneena ht.nettiläisenä kommentoida. En ole siis mitenkään yllättynyt siitä, että tämänsuuntainen keskustelu löytyi juuri Hevostalli.netin ihmeellisestä maailmasta, mutta on se kyllä hämmentävää, kuinka ihmiset, jotak pitävät itseään fiksuina, antavat itsestään vain toistaan tyhmemmän kuvan.

    Itse olen agnostikko, ja täytynee myöntää, että pidän ääriuskovaisia (siis todella ääriuskovaisia) hieman kummallisena sakkina, joiden kanssa yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä, ihan vain kitkan välttämiseksi. Tuon keskustelun läpiselaamisen jälkeen viimeistään voin sanoa vältteleväni ihan yhtä lailla ääriateisteja. Näemmä aivan ääripää ei ole koskaan hyvä.

    Eniten minua kuitenkin hämmästyttää se, etteivät vanhemmat halua antaa lapselleen mahdollisuutta harrastaa omaa uskoaan. Mitä sitten, vaikka uskonnollinen kanta eroaisi vanhemmista, sillä sehän vain osoittaa, että lapsi ajattelee itse ja ilmaisee omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Jestas.

    Äh, kylläpäs pisti ärsyttämään. Olen saanut kasvaa niin suvaitsevassa ympäristössä, että tuollainen kapeakatseisuus ei mahdu tajuntaan, ei sitten millään. Joka tapauksessa tekstisi oli asiallinen ja kantaaottava ja olen valmis allekirjoittamaan mielipiteesi. Kaikkien maailmankuvaa kuuluu kunnioittaa.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestäni noi uskon asiat on niin jokaisen oma asiansa ja niin sen kuuluisi jokaiselle olevan. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä tuputtamaan toiselle uskoaan tai uskottomuuttaan.
    Pointtina haluan sanoa,että itse en kuulu kirkkoon ja huomaan,että kirkkoon kuulumattomuutta ajatellaan heti "ateismina". Ihmisillä on hyvin erilaisia suhteita juuri uskoon ja kirkkoon kuulumiseen. Oma kirkkoon kuulumattomuuteni ei kerro yhtään siitä,että uskonko vai enkö usko. Vastaavia tapauksia tiedän kyllä muitakin.:)

    VastaaPoista
  3. No? Löytykö Uuesta Testamentistä mitään mielenkiintosta tai ajatuksia herättäviä kerotmuksia? :)

    VastaaPoista
  4. Lala, eipä oikeastaan. Johanneksen Ilmestys oli varsin mielenkiintoinen kirja ja siinä oli paljon yhtäläisyyksiä nykymaailman menon kanssa (ottaen huomioon, että maailmanloppua on kovastikin povattu lähitulevaisuuteen), joten se jäi hieman mietityttämään kaikessa karuudessaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!