Huumorinkukka se kaunein kukka!

Huumori on jännä juttu. Toisenlainen huumori iskee ja naurattaa vatsalihakset helliksi ja toisenlainen pistää sitten vain vihaksi. Mulla ei ole mitään tiettyä huumorigenreä, joka olisi ehdottomasti ylitse muiden, mutta ei mulla oikeastaan ole mitään ehdotonta inhokkigenreäkään. Toisin sanoen, minä nauran kaikelle, mikä vain kuulostaa hauskalle. Huumori on loppujen lopuksi kuitenkin melko arka alue ja mitä tahansa ei kannata suustaan päästää missä tahansa. Tuntemattomassa porukassa on aina joku, joka kiskaisee herneen sieraimeensa, vaikka vitsinkertojan tarkoitusperät olisivat kuinka viattomat tahansa.

Aihe tuli mieleeni eilen, kun katselin Putouksen uuden kauden avausta televisiosta. Kun ruutuun asteli Aku Hirviniemen esittämä Usko Eevertti Luttinen, en voinut olla hymyilemättä salaa sisäänpäin: mitähän nyt hartaat kristityt sanovat? Toistaiseksi en ole löytänyt mistään päin bittiavaruutta mitään sen kummempaa kuin Hirviniemen alapäähuumorin kritisointia, mutta uskaltaisin väittää, että jossain vaiheessa joku loukkaantunut kristitty jossain päin Suomenmaata hermostuu. Ymmärrän muuten hyvin tuon Hirviniemeen kohdistuneen kritiikin: miksi aina alapääjuttuja? Ei sillä, kuten jo mainitsinkin, nekin kyllä naurattaa tätä akkaa. Mutta että AINA?

Jotkut puhuvat mauttomasta huumorista. Mielestäni huumori ei voi olla mautonta, on vain rajoittuneita ihmisiä. Oli huumorissa kyse mistä tahansa, se tuodaan yleensä julki harmittomana tunnelman keventäjänä. Miksi jotkut sitten ottavat tietynlaiset vitsit niin tosissaan? Olen minäkin huvittuneena hymähtänyt kuuluisille Michael Jackson vetää lasta pulkassa-vitseille (hymähtänyt siksi, etteivät vitsit nyt sinällään ole aiheuttaneetkaan sen suurempaa naurunremakkaa), mutta en silti missään tapauksessa hyväksy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, sillä se on mielestäni yksi tämän maailman iljettävimmistä asioista.

Jotkut kuitenkin muodostavat vaikutelmansa ihmisestä sen perusteella, minkälainen huumori heihin iskee. Yleensä moni vitsinkertoja on heidän mielestään puhdas rasisti, mahtuuhan maailmaan sadoittain vitsejä esimerkiksi ruotsalaisista tai juutalaisista. Minä en todellakaan ole rasisti: inhottaa ajatuskin siitä, mitä juutalaiset ovat joutuneet kokemaan, mutta hei, kukaan ei sitä juttua tosissaan ilmoille heitäkään! Joten miksi vaivata päätään sillä? Eihän tästä maailmasta tule yhtään mitään, jos kaikki pitää vetää aina vakavalla naamalla, perkele!
Hugleikur Dagssonin käsialaa
Aina voi kuitenkin miettiä sitä, minkälaisia vitsiä heittää ihmiselle, jonka on vasta tavannut. Koskaan ei tiedä, miten lähelle vitsin aihe saattaa osua toista ihmistä. Tässä poikkeus sääntöön - ymmärrän, että lapsena hyväksikäytetty ihminen ei halua kuulla ainakaan siitä asiasta vitsailtavan.

Kaikille niille, jotka kestävät huumorilta mitä tahansa, suosittelen islantilaisen sarjakuvataiteilijan, Hugleikur Dagssonin, hulvattomia kirjoja, kuten Saako tälle edes nauraa ja Naura, pervo, naura!

Loppuun vielä, Hirviniemen sketsihahmon turhanpäiväistä kritisointia odotellessa, yksi hauskimmista kuulemistani juutalaisvitseistä.

Mikä on juutalainen dilemma?
Ilmainen pekoni. (tummenna vastaus!)

Kommentit

  1. Tää huumorikeskustelu on yks mun lempiaiheista. Oon monesti miettinyt, miksi se juutalaisvitsi (Mitä eroa on joulupukilla ja juutalaisella? - Menevät savupiipussa eri suuntiin...) on yksi parhaista ikinä kuulemistani vitseistä. Sama vanha juttu naurattaa joka kerta enemmän. Asiaa pohdiskeltuani tulin tulokseen, että arkaluontoiset asiat naurattavat, koska ihmisillä on pokkaa kertoa niitä. Kukaan tuolle vitsille naurajista ei ajattele, että "no IHAN oikein!", vaan se on häveliästä naurua - naurua, jota ei saisi nauraa. Tabuille on helpompi nauraa kuin kaatuileville ihmisille.

    Mun lempigenre huumorissa on sanoilla kikkailu. Kunnon verbaliikka, tilanteeseen sopiva veistely. Hetkessä tulevat sanaväännöt, suomenkielen käyttö rikkaimmillaan. Kun eräs tyyppi oli kesällä heilastellut puolalaisen kanssa, se oli "kesäpolakki". Tämä vääntyi Tuomaksen ja veljensä suussa nopeasti "kesäpoja' lakki" -muotoon. Sekös hirnuttaa vieläkin.

    Huumori yhdistää. Ilman tätä suomenkielen ihanuutta me ei Tuomaksen kanssa oltaisi yhdessä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari