Itsetunto raapaisi pohjaa... vähän.

Viikonloppuna tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut sitten... sitten pitkään aikaan. No, veren alkoholipitoisuus oli toki koholla, joten se saattaa osaltaan hieman selittää tapahtunutta. Pitkästä pitkästä aikaa meikäläisen itsetunto taas horjui - ja miksi? Juurikin sen ainaisen samaisen ongelman vuoksi: kun minä olen niin läski!

Katseltiin hyvillä mielin viime kesänä kuvattua videomateriaalia eräästä viikonloppuhäppeningistä. Multa meinasi tippua silmät päästä, kun mä näin itseni vilahtavan videolla. Joo, kyllä mä tiedän, etten mä ollut viime kesänäkään vielä ihan siinä parhaimmassa kondiksessa (lievästi ilmaistuna), mutta että voi jeesus! Järkytykseeni sitten nautin hieman lisää mustikkalikööricocktailia ja unohdin koko jutun illan edetessä. Kun oli sitten aika mennä nukkumaan, mä tajusin yhtäkkiä, että mä parun kuin viimeistä päivää.

Näin jälkeenpäin, selvinpäin, ajateltuna koko juttu tuntui ihan naurettavalta. Oikeastaan koko jutun laukaisi se, että nukkumaan mennessä avopuoliskoni tulee mun viereen ja kuiskaa, miten kauniilta mä olin illan aikana näyttänyt. Muuta ei sitten tarvittukaan. Ai millä perusteella, *piip*?! No mikä nyt on? No kun mä olen niin *piip* läski ja ruma! Riinä, älä nyt viitti. Tietäisit, miten kauniilta ja täydelliseltä sä näytät mun silmissä. Sitä paitsi, se video vääristi aikalailla. Hetken aikaa vielä paruttuani mä sitten taisin sammua. Aamulla mä heräsin ja häveten hymyilin sisäänpäin. Että pitikin taas hermostua turhasta.

Mukavasti tuo alkomahooli välillä laukaisee sen itsesääliajastimen, vaikka toisaalta tämä toimi taas mahdottoman hyvänä motivaattorina liikkua ja elää terveellisemmin taas jatkossa. En silti muista milloin mä olisin viimeksi vaipunut vastaavanlaiseen epätoivoon, sillä vaikka paino ei niinkään ole tippunut viime kuukausina, mun oikeille raiteilleen palannut itsetunto on ollut luja ja vankka. Ja on edelleen. Perjantai-iltana tapahtunut nostaa pienen hymyn vain huulile.

Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi mun paino ei ole tippunut, vaikka nyt alkaa takana olla jo kolme viikkoa aktiivista GoGo-liikuntaa. Ehkä mun ruokailutavoissani on edelleen jotain pientä hiomista. Satunnainen herkuttelu taitaa olla se pahin juttu, vaikka mä pitkään elin toivossa, ettei satunnainen herkuttelu voisi tärvellä mun laihdutushaastettani. Nyt on sitten pakko panna katkolle myös se satunnainen herkuttelu. Tsempatkaa mua!

Loppuun ajattelin vielä hieman ylistää ja kehaista tuota minun avopuoliskoani. On jotenkin ihanaa ajatella, että tästä laihuutta ihannoivasta maailmasta löytyy vielä ihmisiä, joita ei kiinnosta oletko sä pitkä, lyhyt, paksu vai ohut. Vaikka silloin kuusi vuotta sitten, kun aloimme tämän heilastelun, mä olinkin hoikka ja normaalipainoinen, ei mua ole ainakaan lihomisen takia hylätty. Kun keskustelupalstat siis täyttyvät ainaisista pohdinnoista, onko maailmassa enää yhtään ei-pinnallista miestä jäljellä, vastaus on kyllä. Mutta ainakin tämä yksi niistä on jo varattu.

"Just a friendly warning for the future, you go anywhere near my husband again and it’ll take more than Botox to sort your face out!"  - Tanya Turner, Footballers Wives

Kommentit

  1. Sä olet takuulla tosi ihana ja myös miehesi taitaa olla! Lopulta aika harva ns tavallisista miehistä haaveilee supermalleista ja "täydellisistä" naisvartaloista.

    Emmehän me naisetkaan vaadi täydellistä rusketusta, täydellisesti treenattua kroppaa ja juuri oikeaa pituutta ja painoa. On niin jumalattoman paljon kauniita ihmisiä, joita on lupa katsella eikä se tarkoita, etteikö se oma rakas olisi juuri se täydellisin itselle.

    Nyt lähtee jo ihan harhapoluille, mutta esim. pornon katseleminen suistaa monen itsetunnon raiteiltaan. "Tuollaisen naisenko se haluaakin, isot tissit ja kaunis ja aina valmiina? :(" (:D) Miehen kanssa ollaan mm. tuostakin keskusteltu kuten naisihanteista jne muutoinkin. Ja niinhän tuokin on aina sanonut, että minä olen paras, ihanin ja täydellisin juuri sille. Enkä ole mikään mallin mitoissa oleva kaunotar...

    Nimim. Tiedän tunteen!

    VastaaPoista
  2. Niin totta!

    Etenkin nuorille (teini-) tytöille tuntuu olevan suuri ongelma, jos vähän on jossain ylimääräistä. Heti pelätään, ettei ikinä saa poikaystävää, kun on jenkkakahvat ja pieni makkara mahassa. Mutta kun eihän se näin mene, oikeasti.

    Ja jos menee, niin siinä kohtaa katsoisin sen suuremman ongelman olevan siinä miehessä.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa luettavaa nää sun postaukset. Eihän noi aiheet oo mitään kivoja, mutta muuten teksti on sujuvasti kirjoitettu ja helppoa lukea. Mun makuun vois olla vähän enemmän kuvia täällä, mutta ei paljoa. Aloin lukijaksi ja odotan innolla seuraavia postauksia (:


    Käy toki vilkaisemassa mun blogia, kommentoi ja mikäli tykkäät ala lukijaksi ;)
    www.mari-lockofmylife.blogspot.com

    VastaaPoista
  4. Kiva, että tykkäät.

    Ööh, mitä meinasit tuolla, että aiheet eivät ole kivoja...? Millä tavalla, meni ehkä multa nyt ohitse... :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut