Kuka vei porstuasta porkat, voi siansorkat!

Eilen kävin Kalevan Sportiasta hakemassa joulupukilta saamiini Peltosen suksiin siteet, monot ja sauvat, yhteishintaan 128 euroa. Kyllä nyt pääsee hiihtelemään, näytti olevan jo ladutkin tuolla lenkkipolulla ja paljon innokkaita hiihtäjiä liikenteessä.

Vähän arveluttaa lähteä niiden hartaiden hiihtoharrastajien sekaan, kun niiden vauhti on ehkä miljoona. Vähän arveluttaa sekin, että kuinka mä nyt ihan oikeasti innostun tuosta hiihdosta. Käynkö mä kerran hiihtämässä ja sitten alkaakin vituttaa niin paljon, etten hiihdä ennen kuin ensi talvena sitten taas?


Olen suhteellisen tyytyväinen alkaneen vuoden liikuntasuorituksiin ja terveelliseen ruokavalioon.

Joulun ajaksi hylkäämäni kiloklubi.fi-sivusto on taas ollut ahkerassa käytössä ja ainakin sen mukaan tämä mielikuva onnistuneesta ruokavaliosta ei ole pelkkää kuvitelmaa! Siellä ne ruuan laatua kuvaavat pallukat ovat värjäytyneet yksi toisensa jälkeen vihreiksi, tai ainakin keltaisiksi. Punainen oli se paha väri.

Vaikka joulun suklaaherkuttelusta on ollut aivan järkyttävän vaikea päästä eroon, niin silti mä olen löytänyt takaisin herkullisten hedelmien pariin. Hyvänä tsempparina on toiminut myöskin tuo minun avopuoliskoni, joka pitää tiukasti kiinni sovitusta herkkupäivästämme, joka on siis lauantai. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että silloin pitäisi vetää maha venkuralleen kaikenmaailman herkkuja, vaan sitä, että esim. puolikas suklaalevy on sallittujen aineiden listalla normaalin syöpöttelyn rinnalla.

Liikunnan osalta ainakin toissapäiväinen puolitoista tuntinen kävelylenkki mäkisessä maastossa ja eilinen sulkapallotreeni puhuvat myöskin kovan tsempin puolesta. Vaikka nuo mahamakkarat eivät vielä olekaan ottaneet väistyäkseen tuosta vyötäröltä, niin uskoisin, että maaliskuuhun mennessä tulokset alkavat näkyä! Ja elleivät ne tällä menolla näy maaliskuussa, niin ainakin kesäkuussa. Kun vain jaksaisi taas pitää kiinnostuksen ja innostuksen yllä.

Asiaa on auttamassa se, että menen huomenna kirjoittamaan kuntoilusopimuksen GoGo:n kanssa. Aivan niin kuin syksyllä jo uhosinkin. Ja jotta tämä ei vaikuttaisi pelkältä sanahelinältä, niin kerrottakoon, että minulla on siellä oikein aika varattuna. Tervetuloa rankka ryhmäliikunta ja hoikka vartalo!

P.S. Lisäys vielä edelliseen päivitykseeni huumorista. Olen nyt muutamana päivänä katsonut avopuoliskoni kanssa South Park-jaksoja. South Park on perseestä. Vaikka kovasti uhosinkin, että minut saa nauramaan lähes mikä tahansa, niin South Park ei kyllä saa. Se on jotenkin... typerä sarja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari