Ravintola-addiktio?

Jälleen kerran mun on pakko ylistää lenkkeilyn ja raittiin ilman jumalaista vaikutusta ihmismieleen!

Olin aivan tuskissani tuossa tunti sitten. Mua harmitti, etten mä suunnitelmistani huolimatta ollut heti työpäivän päätyttyä lähtenyt bodypumppiin (vaikka huomenna se on kuitenkin ohjelmistossa kera shäbämmin) ja sitten se tietysti jäi kokonaan, kun laiskuus voitti ja päiväunillekin taisin vajota hetkellisesti. No, olo oli hervoton ja vaikea. Oli tylsää ja pökkelöinen olo pienistä päivätirsoista. Mun alkoi suunnattomasti tehdä mieli ruokaa. Roskaruokaa. Rasvaista roskaruokaa. Hookin Mexican-ateriaa.

Vaikeroin hetken sohvalla ja yritin kerjätä keittiössä tietokonetta selaavan avopuoliskoni huomiota. Ensin mun teki ihan hirveästi mieli lähteä ihan vain shoppailemaan, tai muuten vaan johonkin. Ahdisti möllöttää vaan siinä sohvalla. Sitten sielun silmieni eteen muodostui utuinen kuva Mexican-lautasesta (joka siis on fingerfoodin ja roskaruoan aatelia!) ja aloin maanitella avopuoliskoa lähtemään kanssani syömään. Avopuolisko ei innostunut ja vakuutti mulle kerran jos toisenkin, että sehän on niin epäterveellistä... ajatus ei yhtään ainakaan helpottanut mun ahdistusta, kun olo alkoi käydä jo sietämättömäksi.

konebox.fi (sieltä kyseinen peli myös tilattu)
Lopulta avopuolisko totesi luovuttaneena, että no pitäskö nyt sitten mennä. Tässä kohtaa jopa osittainen myönteinen vastaus ahdisti mua, joten The Hook jäi tänäiltana kokematta. Sen sijaan mä taistelin itseni ylös sohvalta, puin niskaan lenkkivermeet ja painuin uuden mp3-soittimeni kanssa pihalle. Vaivainen 25 minuuttia mukavassa lopputalven illassa teki ihmeitä. Ahdistus hävisi, Hook-himo hellitti ja menevä musiikki korvilla sekä raitis ilma keuhkoissa saivat olon kevyeksi ja seesteiseksi.

Väittämä siitä, mitä enemmän herkkuja ihminen syö, sitä enemmän hän niitä himoitsee, pitää kyllä mielestäni paikkansa paremmin kuin hyvin. Kävimme avopuoliskon kanssa toissa viikolla ravintolassa sekä myöskin viime viikolla (vuosipäivän kunniaksi, oikeastaan molemmilla kerroilla...). Nyt mä olen huomannut, että aina kun maha alkaa osoittaa nälän tunnetta, mä haaveilen ensimmäisenä ravintolaruoasta. Mä himoitsen ravintolaruokaa, aivan järkyttävästi! Väittämä siis ei koske pelkästään herkkuja, vaan myös ravintola-addiktiota (vaikka laskenkin ravintolaruokailun herkutteluksi).

Tänään mua oikeastaan ahdisti ehkä eniten juuri se, että mulla oli taas mielessä ravintola ja epäterveellinen ruoka. Himo oli niin järkyttävä, etten mä oikeastaan osaa sanoin sitä kuvaillakaan. Hetken aikaa mulle olisi voinut vain sormia napsauttaa ja mä olisin kaartanut välittömästi ravintolan pihaan ja ottanut talon herkullisimmin annoksen. Luojan kiitos, himo alkoi sitten hellittää ja ärsyttää mua sen verran, että mä pystyin hillitsemään itseni.

Ja kiitos raittiin ilman ja liikunnan. Säästyin rasvavarastojeni kerryttämiseltä ja sain tilalle hitusen terveellisyyttä.

Kommentit

  1. Heips Riina, hauskaa Nepalin matkaa. En muista, sovittiinko jotain että soitat vielä ennen lähtöä?No joka tapauksessa- reissusta tulee hiano ja ainutkertanen. Älä hermoile. Ja vaatteet- no ykkösille ei taida olla käyttöö, ihan perussetillä pärjäilee. En tiä kyllä yöelämästä kun ei tullu käytyä, et oisko siä ollukkaan mitään hiamoja yökerhoja. meille riitti kattoterassi-illalliset oluineen. Facebookissa olis mun reisukuvia, onks Miia näyttäny tai pyydä kamuks? Nauti joka minuutista. Oli tosi erikoinen, mieleenpainuva matka. terv Tuomisen Satu
    ps tänä vuonna toukokuussa Georgiaan, Kaukasukselle :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Johan tätä on niin monta kuukautta odotettu, että on ihan omituista, että lähtö onkin jo tällä viikolla...

    Taidankin mennä heti pyytämään sua kaveriks :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Mary Kay