Ajatuksia keväästä

Mä ajattelin, etten mä parin viikon lomailun ja niin mahtavan reissun jälkeen jaksaisi innostua ainakaan viikkoon mistään arkisesta askaresta ja että kaikki olisi vaan tylsää ja mälsää ja typerää - jos ei muu niin ainakin töihin palaaminen.

Vielä eilen mä olin totaalisen masentunut, kun ajattelin, että huomenna tapahtuu se pahin, mitä mä olin odottanut loman jälkeen: iltavuoro ja paluu todelliseen arkeen. Vaikka mä työstäni pidänkin, mä en voi mitään parin viikon aikana mieleeni hiipivälle ajatukselle, että paljon mieluummin mä tässä elämässäni lomailisin ja matkustelisin kuin tekisin hetkeäkään töitä. Mitä kauemmin työpaikalta on poissa, sitä hankalammalta palaaminen tuntuu.

Tänäaamuna mä kuitenkin huomasin jotain ennenkuulumatonta: heti herätessäni mä huomasin olevani melko innoissani palaamaan tavalliseen arkeen. Olen jopa ihan mielelläni lähdössä muutaman tunnin päästä alkavaan iltavuoroon. Mukava nähdä työkavereita ja mummukoita ja pappoja. Mä en tiedä, johtuuko tämä omituinen fiilis siitä, että ensimmäistä kertaa ehkä kolmeen viikkoon mä ajattelin meikata! Reissussa mulla ei ollut mukana kuin meikkivoide, jota käytin ehkä kaksi kertaa sekä ripsiväri, jota en myöskään megakuluttanut. Mä en tiedä, voiko arjesta innostua pelkästään siksi, että pääsee pitkästä aikaa laittautumaan ihmisen näköiseksi... kai siitä voi. Tai sitten se on tuo kevät.

Keväistä virtausta Koskenpäällä vuonna X
Vaikka ulkona tällä hetkellä jotain lumiräntäsysteemiä hiljakseen sateleekin, mulla on äärettömän keväinen fiilis. Reissusta oli mukava palata, kun huomasi lumien sulaneen aikalailla. Kohta on sitä paitsi pääsiäinen ja oli pääsiäisenä kuinka kova pakkanen tai lumipyry tahansa, mulle se merkitsee aina lopulliseen kevään alkua. Odotan kevättä kovasti, vaikka se ei suosikkivuodenaikoihini kuulukaan.

Tänävuonna kevät tuo paljon energiaa tähän mun olemiseeni. Mä päätin palata mitä pikimmiten GoGo:n pariin, aloittaa kenties hölkkäämisen, tehdä jotain kivaa hiuksilleni ja ostaa turkoosin sinisiä kynttilöitä olohuoneeseen. Yleensä kevät saa aikaan mussa masentuneisuutta, vaikka joulusta kulkeminen kohti kevättä onkin vähän kuin kulkisi alamäkeen ja kaiken tulisi olla helppoa ja hauskaa. Mä en ole ikinä ymmärtänyt kevätmasennusta, vaikka siitä aina kärsinkin. Tänäkeväänä masennusta torjui kenties tuo meidän matka.


Minkäslaisia ajatuksia kevät herättää lukijoissani?

P.S. Nepal-stooria luvassa taas lähiaikoina. Ei kuitenkaan vielä tänään, sillä lähden TÖIHIN innoissani. 
P.P.S. Lyödäänkö vetoa, että tämä mun hurja innostukseni laantuu heti, kun parkkeeraan auton työpaikan parkkipaikalle...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari