Meitsin suosikit (on elokuvista)

The Pianist (2002)
Katso täältä.

The Godfather I (1972)
Kummisetä piti pitkään ykkössijaa mun suosikkielokuvien listalla, ehkä siksi että Al Pacino on niin järjettömän hyvä näyttelijä ja vetää Michael Corleonen rooliin niin tunteella. Jopa niin tunteella, että näin joskus unta meneväni naimisiin tämän Corleonen kuopuksen kanssa - ja se oli ihan ok! Nuori Pacino kun vaan sattuu olemaan aika kuuma pakkaus. Mä en tiedä, mikä tässä elokuvassa on muhun niin paljon vedonnut. Joskus olen kuullut puhuttavan, että Kummisetä-elokuvat ovat niitä elokuvia, joita yksinäisyyttä potevat miehet katsovat yön pimeinä tunteina ja liikuttuvat siitä suuresti. No, mulle on aivan sama onko yö vai päivä ja olen sentään nainen ja liikutun aina yhtä paljon.



V for Vendetta (2005)
V niin kuin verikosto - elokuvan näin ensimmäisen kerran Orivesi-vuotena, oliko tuo nyt sitten 2007? Mä olen huono analysoimaan, mikä elokuvissa yleensäkin vetoaa muhun; se on yleensä joko helkkarin hyvä juoni, huikeat roolisuoritukset tai elokuvan ns. yleinen koskettavuus. No, tässä kai sitten yhdistyvät nuo kaikki edellä mainitut.

"Sarjakuvafilmatisointien parhaimmistoon kuuluva V niin kuin verikosto sijoittuu lähitulevaisuuden orwellmaiseen Englantiin, jossa isoveli valvoo ja vallassa oleva totalitaarinen äärioikeisto polkee sananvapautta. Ainoa kynnellekykenevä vastustaja on salaperäinen V, joka omasta turvallisuudestaan piittaamatta ja keinoja kaihtamatta taistelee hallituksen sortoa ja propagandaa vastaan. 

Elokuvan kantavaksi voimaksi nousee kahden aatteen välinen taisto. Vastakkain asetellaan fasistinen Nornaliekki-puolue, joka muistuttaa toista maailmansotaa edeltänyttä natsipuoluetta, sekä anarkistinen vapaustaistelija V, joka pyrkii vaikuttamaan tapahtumiin äärimmäisillä keinoilla äärimmäisen julkisesti."
www.elokuvaopas.com


The Beach (2000)
Tältä Leonardo Dicaprion tähdittämältä elokuvalta odotin jotain aivan muuta kuin sittemmin sain kokea. Ensimmäinen ajatus oli puhtaasti se, että nyt on kyseessä sellainen perinteinen pinnallinen Hollywood-elokuva (vaikka nekin ihan hauskaa ajanvietettä yleensä ovatkin) eikä se millään tavalla voisi koskettaa mua syvemmin. Lopputulos oli kuitenkin se, että elokuvan loputtua mä en saanut ko. elokuvaa mielestäni seuraavaan kolmeen päivään. Jotain erikoista tässä siis on?

Ehkä merkittävimpänä tässä elokuvassa pidän sitä, miten oikeastaan jokainen katsoja voi asettua päähenkilön rooliin mukisematta. Kysehän on kuitenkin ihan tavallisesta ihmisestä, reppureissaajasta, joka vain tahtoo nähdä ja kokea maailmaa. Tämän ja yllättävien juonenkäänteiden yhdistyessä elokuvasta tulee vangitseva ja sitä alkaa pohtia elämää ja sen odottamattomuutta.

"Leffa kertoo seikkailumatkailija Richardista (DiCaprio), joka hemmoilee Thaimaassa etsien nuoruuden innolla uutta ja mielenkiintoista, jotain mitä turistit eivät ole saastuttaneet. Hän saa käsiinsä kartan hulluuntuneelta Daffylta (Carlyle), joka pian ottaa itsensä hengiltä. Kartalla komeilee paratiisisaari, jota asuttaa Richardin kanssa samalla tavalla ajattelevien heimoveljien kommuuni. Matkaan lähdetään ranskalaispariskunnan, Francoise (Ledoyen) ja Ètienne (Canet) keralla. Saari löytyy, flaksi käy, mutta ei aikaakaan kun paratiisiin luikertelee hai."
www.mtv3.fi/arvostelut



Scent of a Woman (1992)
Al Pacinon roolityön parhaimmistoa, ehdottomasti. Juoni ei sinänsä ole mielestäni mitenkään übermahtava, mutta voi hyvänen aika tuota roolityöskentelyä! Siinä nousee ihan kuulkaa niskavillat pystyyn, kun Pacino korottaa ääntään.

"Charlie Simms (O’Donnell) on yliopistosta sitkeästi haaveileva, arvostetun preppauskoulun oppilas, joka tarvitsee rahaa matkustaakseen kotiin perheensä luo. Charlie saa itselleen töitä sokean eläkkeelle jääneen everstiluutnantti Frank Sladen (Pacino) ”lapsenvahtina” kiitospäivän viikonlopun yli. Työn oikea luonne paljastuu heti Frankin avatessa suunsa. Hän on ilkeä ja kertakaikkiaan sietämätön seuralainen. Rahantarpeessa Charlie kuitenkin päättää suorittaa työnsä kunnialla päätökseen, mutta Frankilla on suunnitelma juuri tuolle viikonlopulle ja hän raahaa Charlien mukaansa omalle ylelliselle kiitospäivän matkalleen New Yorkiin."
www.elokuvateatteri.com

 
2001: A Space Odyssey (1968)
Katso täältä!


The Lion King (1994)
No, mitä tästä nyt voi enää mitään sanoa? Kaikkien aikojen suosituimmaksi noussut Disney-piirretty. Useimmiten nämä suomeksi dubatut piirroselokuvat ovat huonompia kuin ne alkuperäiset, mutta nyt en kyllä osaa sanoa, kumpi on parempi: Jeremy Irons Scarina vai Pirkka-Pekka Petelius Timonina. Molemmat versiot jaksavat naurattaa, liikuttaa ja vihastuttaa. Mufasan kuolema on yksi elokuvahistorian hirvittävimmistä kohtauksista, itselleni siis. Elokuva on myös loistava osoitus siitä, että vielä 90-luvun alkupuolella lasten elokuvien ja sarjojen empatiaan ja äänimaailmaan ihan oikeasti panostettiin (kun vertaa nykypäivän epileptisiä kohtauksia aiheuttaviin, koviin ja empatiakyvyttömiin lastenohjelmiin, joissa musiikki on pelkkää säksätystä).



Die Hard II - With a Vengeance (1995)
Viimeisenä, mutta ei toki vähäisimpänä listalla on juuri se perinteinen Hollywood-räiskintä, kun Bruce Willisin roolihahmo vain sattuu joka kerta olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Tämä vaan on hyvä elokuva, pinnallisuudestaan huolimatta. Bruce Willis ja Samuel L. Jackson tekevät jälleen kerran loistavaa yhteistyötä, mutta mitä voi odottaakaan kahdelta loistavalta yksilönäyttelijältä?

"Vauhdikas toimintatrilleri käynnistyy, kun sankaripoliisi John McClane (Bruce Willis) on pidätetty virastaan ja hänen avioliittonsa on hajoamassa käsiin. McClanen tappaman terroristin Hans Gruberin veli Simon pakottaa poliisin hirvittävään leikkiin: ellei McClane ratko Simonin keksimiä arvoituksia ympäri kaupunkia, hän räjäyttää koulun. McClane saa kuitenkin selville, että arvuutteluleikki on kyhätty vain hänen huomionsa harhauttamiseksi pois Simonin todellisista kaavailuista."
www.telkku.com

Kommentit