Samalla aaltopituudella

Se tunne, kun tapaa ihmisen, jonka kanssa on täysin samalla aaltopituudella - ainakin jossain itselle tärkeässä asiassa. Kun elämänsä aikana tutustuu erilaisiin ihmisiin, ei ole tärkeää olla täysin samanlainen täysin samanlaisine elämänkatsomuksineen tämän kanssa. Se yksi pieni yhdistävä tekijä voi riittää.

Jos huomio toisessa ihmisessä kiinnittyy vaikka samanlaisiin harrastuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin, unohtaa nopeasti vaikkapa toisen ihmisen mielipiteet niihin asioihin, jotka ovat voineet ärsyttää joskus ja aiheuttaa jopa pientä kränää asianosaisten välille. Miksi keskittyä aiheisiin, jotka eivät toista kiinnosta, jos on olemassa liuta aiheita, joihin molemmat suhtautuvat intohimoisesti? Kaveruus tai ystävyys ei mielestäni kaipaa muuta.

Toki hyvässä ihmissuhteessa kuuluu olla empaattinen ja kiinnostunut toisen ihmisen asioista, kiinnostivatpa ne sua tai eivät. Eihän tätä kuitenkaan tarvitse hyvässä ja toimivassa ihmissuhteessa edes ajatella. Suhtautuminen ja empaattisuus toista ihmistä kohtaan tulee automaattisesti. Totuus kuitenkin vaan on se, ettei kaikki aina vaan kiinnosta. Eikä siitä mielestäni kannattaisi edes loukkaantua. (Niin kuin Tuomas Enbuske tässä taannoin tokaisi talk show'ssaan jotain tähän tapaan: suomalaiset ovat niin saakelin loukkaantuvaista kansaa! Se on totta. Me loukkaannutaan välillä ihan naurettavista asioista. Mitä väliä on sillä, jos joku uusiseelantilainen never-heard sanoo muutaman alentavan sanan suomalaisista? Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?)

Tapasin tässä muutama päivä sitten ihmisen, jonka kanssa mulla synkkasi heti. Mä olin tavannut tämän itseäni n. puolet vanhemman naisen jo aikaisemmin joskus viime kesänä, mutta en juurikaan ollut kerennyt tutustua häneen. Nyt meillä oli aikaa tutustua kokonaiset kolme yötä. Yöt meni niin tiiviisti rupatellessa erilaisista kulttuureista, uskonnoista, matkustamisesta, kokemuksista, hoitotyöstä ja sen ongelmista ja viimein melko aroistakin aiheista, että hyvä, että muistettiin ja maltettiin työt tehdä (ko. nainen on siis erittäin hyvä hoitaja, hommat eivät siis jääneet tekemättä, työ hoidettiin kyllä kunnialla). Meitä yhdisti kiinnostus erilaisiin kulttuureihin ja matkustamiseen, eri syistä, mutta kuitenkin niin paljon, että puhuttavaa kyllä riitti.

Me puhuttiin paljon myös sellaisista asioista, joita mä en oikeastaan ollut koskaan tullut ajatelleeksi. Voin sanoa saaneeni tältä naiselta hyvinkin paljon tärkeää ajattelemisen aihetta, onhan hänellä niin paljon enemmän elämänkokemusta ja -näkemystä. Pakkohan mun oli jopa oppia jotain näistä keskusteluista. Ja opinkin, esimerkiksi muslimeista, sillä nainen on avoliitossa afrikkalaisen muslimimiehen kanssa.

(Nepalin reissun ja näiden islamin uskoa avartavien keskusteluiden jälkeen tämä tuttu ja turvallinen kirstinusko alkoi tuntua ehkä maailman paskimmalta uskonnolta. Ihan oikeasti. Islam tuntuu tällä hetkellä huomattavasti paljon järkevämmältä uskonnolta, vaikka eroavaisuuksia krisntinuskoon onkin minimaalisen vähän. Muslimit kun eivät kaikki ole niitä äärimuslimeja.)



Pahoin pelkään, ettei mulla ollut niin paljon annettavaa tälle naiselle kuin tällä oli minulle, mutta onko tämäkään sitten oikeasti tärkeää hyvässä ihmisuhteessa tai vuorovaikutustilanteessa joka kerta? Nykyään kun mitään ei saa ilmaiseksi, aina joku haluaa jotain vastineeksi (vaikka tässä kohtaa mulla jäikin tunne, ettei se todellakaan haitannut).

"Pitää olla erilaisuutta jotta voi oppia" -Lapsi 10v
"Ei se ole rikas, jolla on paljon, vaan se, joka antaa paljon." - Erich Fromm

Kommentit

  1. Minä oon vielä jonain päivänä ajatellut kääntyä Buddhan puoleen. Mua on jotenkin alkanut oksettaa kaikki nää sikäli maalliset uskonnot, että niissä uskotaan johonkin. Jos et usko, olet paha ihminen ja kuolet syntisenä. Pelkäät jumalaasi ja teen sen uhan alla kaikkea outoa, ja jos et tee, kuolet syntisenä. Taas. Sairasta.

    Minä kävin buddhalaisessa temppelissä ja luin suurista kivipaaseista siitä, miten toisia ihmisiä tulee kunnioittaa ja rakastaa. Niiden taulujen ääressä oli tarkoitus hiljentyä ja lukea niitä ajatuksen kanssa. Siellä kehotettiin miettimään omia vanhempia ja läheisiä, ja sitä mitä kaikkea he merkitsevät. Kehotettiin olemaan satuttamatta ihmisiä ja eläimiä, ja miettimään, onko materialismi tärkeää.

    Siinä niitä lueskellessa mulla oli sellainen hetki, että tajusin valtaosan maailman ihmisistä suksineen päin seinää ja siitä seinästäkin jorpakkoon aikapäiviä sitten.

    Ei mulla muuta. Se oli vähän ninkun mun kommentti tohon islaminuskoon, joka on musta oikeastaan yhtä sairasta kuin kristinuskokin.

    VastaaPoista
  2. En juuri tiennyt paljoakaan Afrikan muslimeista aikasemmin, ajattelin, että ne kaikki ovat ihan samanlaisia, niin Afrikassa kuin arabimaissakin. Eivät ehkä äärimuslimeja, mutta kuitenkin jollain tavalla... ankaria elämässä.

    Mutta kun näin ei kuulemma ole, ei ainakaan Senegalissa. Siihen uskotaan sillei... normaalisti. Ilman, että ketään uhataan helvetillä, jos ei usko. Toisin kuin kristinuskossa tuntuu olevan paljon tapana tämmönen. Mutta en yleistä, eihän se niin mene.

    Kaiken sen, mitä mä kuulin islamista Afrikassa, tai yleensäkin, eihän arabimaissakaan kaikki ole näitä äärimuslimeja, niin kristinusko alkoi kuulostaa aika idiootilta. Tai sanotaan näin, että kristityt enemmänkin, ei itse uskonto. Mun on vaikea selittää sitä. Kai tästä jotain tajuaa.

    Mutta joo, buddhismi olisi hinduismi (?) rinnallaan aivan mahtava uskonto. Tai, eihän buddhismi periaatteessa tosiaan ole uskonto, vaan enemmänkin elämänkatsomustapa (?).

    Nepalissa oli jotenkin niin uskomattoman hienoa, miten hindut ja buddhistit kävivät samoissa temppeleissä rukoilemassa ja uskonnot soljuivat keskenään niin, ettei oikein tiennyt, kumpi on kumpi. Ja sitten on tämä surullisen kuuluisa Israel-Palestiina, missä kaksi uskontoa ovat kuin punainen vaate toisilleen. Mä en vaan jaksa ymmärtää.

    Nää uskonkysymykset on kyllä mielenkiintosia.

    VastaaPoista
  3. Etkö julkaissut mun jatkokommenttia tuohon? :(

    VastaaPoista
  4. Ei ole tullut kuin vaan tuo yks :(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana