Daylight come and we want go home

Kai se nyt sitten on kesä. Kesä on niin tyhmää aikaa kuntoilla. Tai ei nyt tyhmää, mutta olo on suurimmaksi osaksi saamaton. Viikkoon en ole tehnyt mitään edistääkseni kesäkuntoon pääsemistä. GoGo on jäänyt, samoin lenkkeilyt, vaikka sää onkin ollut mitä parahin.
Vanha kuva arkistojen kätköistä
Osaksi saan syyttää tästä tätä mun työtä. Viikonloppuna mikään kuntoilu - tai yleensäkään mikään harrastus - ei olisi tullut kysymykseenkään. Perjantaina olin iltavuorossa välillä 13.30 - 21.30. Lauantaina olin työpaikalla takaisin jo seitsemältä aamulla ja lähdin sieltä yhdeksältä illalla (kevyt 14 tunnin tuplavuoro siis), eilen sunnuntaina olin aamuvuorossa. Työpäivän jälkeen asetuin sohvalle katselemaan Suomen pronssipeliä, mutta ennen ensimmäisen erän loppua mun oli pakko siirtyä sänkyyn - unta meni palloon sellainen pari tuntia.

Vannoin, että tuo on viimeinen tuplavuoro pitkiin pitkiin aikoihin, jonka tekisin. Etenkin, jos en saa seuraavaa päivää vapaaksi. Sunnuntaiaamuna mun kiinnostus oli nollassa, teki vain mieli piiloutua varastoon ja nukkua. Kuitenkin meidän osastolla on se ongelma, että kun kerta ulkopuolisia sijaisia ei saa ottaa, niin sitten tehdään tuplavuoroja, niitäkin alimiehityksellä. Toisaalta sitä miettii eniten omaa jaksamistaan ja omaa työpanostaan, jos takana on jo kahdeksan tuntia ja edessä vielä kuusi, mutta pakosti mieleen nousee myös ajatus siitä, mitä on potilasturvallisuus.

Alimiehitys ja väsyneet tuplavuoron tekijät vaarantavat potilasturvallisuuden. Toisaalta, potilasturvallisuuden täyttymisestä ei voi puhua silloinkaan, jos tuplavuorojen tekijöitä ei ole ja työvuoro mennään vajaamiehityksellä. Herra Isoherran "yrittäkää ajatella positiivisesti"-lausahdukset alkavat kaikua kuuroille korville. Pinna kiristyy. Kohta me kaikki olemme sairaslomalla, burnoutissa. Kukas hommat sitten tekee? Sekö sitten tulee halvemmaksi kuin se, että otettaisiin silloin tällöin ulkopuolinen sijainen tekemään hommia?

Mä tykkään työstäni. Päättäjät ja johtoporras jossain meidän tavisten saavuttamattomissa hienoissa toimistoissaan eivät tunnu ymmärtävän, että heidän hienot säästötoimensa eivät pitkällä tähtäimellä tule tekemään ainakaan voittoa - ja se vituttaa.

Nimim. Löysin viikonloppuna kauan kadoksissa olleen kirjoitusinspiraation enkä voinut tehdä sille mitään, koska asuin työmaalla.

Kommentit