Hyvää synttäriä, höysteenä vappukuvia

Eilen oli blogini kaksivuotissynttärit! Onneaonnea! Olen itsekin varsin yllättynyt, että mä olen jaksanut ylläpitää innostustani julkiseen kirjoitteluun näinkin pitkään. Vaikka no, tykkäänhän mä muutenkin kirjoittaa, ja blogin pitäminen vaan on hauskaa!

Nyt kun tästä aloitin, niin voinkin välittömästi hieman pyydellä anteeksi pientä hiljaiseloa viime aikoina. Moni varmasti tietää, etten mä ole sellainen bloggaaja, joka kirjoittaa blogiin joka päivä, koska on pakko, vaan juuri silloin kun mulla sattuu jotain asiaa olemaan... niin kuin nyt. Sekavaa kenties, mutta vissiinkin ihan jakamisen arvoista?


Vappu tuli ja meni ja mukavaa oli: kuoharia juotiin, piknikillä käytiin ja karaokea laulettiin (minäkin, valitettavasti). Vappuhan on edelleen mun mielestä aika turha juhlapäivä, tai oikeastaan aika turha ryyppypäivä. Ajatuksena vappu on mitä mahtavin! Onhan se työväen juhlapäivä ja etenkin keski-Euroopassa sitä pidetään kevään juhlana.


Vappu voisi oikeastaan olla mikä päivä tahansa. Juhlan tekevät mielestäni ihmiset ympärillä, ei niinkään joku nimetty juhlapäivä. Tähän lopputulokseen mä päädyin juuri kaksi vuotta sitten, kun ensin olin parkunut "yksinäisyyttäni" vappuaattona Saksassa, mutta hymyssäsuin ajattelin seuraavana päivänä, että miksi ihmeessä vapusta on tehty niin "tärkeä" ryyppypäivä. En ollut enää yhtään surullinen, etten ollut päässyt juhlistamaan vappua kavereitteni kanssa. Sen sijaan tutustuin saksalaiseen Der Erste Maj-juhlaan.

Syvää shittiä maailmankaikkeudesta
Vappuaaton yönä, oikeastaan jo vappupäivänä aikaisin aamulla, kahden ja kolmen välillä, tulin kotiin avopuoliskoni kanssa. Istuttiin takapihalla, katseltiin tähtitaivasta ja syötiin sipsejä. Siinä lomassa kävimme syvällistä keskustelua maailmasta, avaruudesta, jumalasta... siis todella diipeistä aiheista.

Siitä, miten avaruus jatkuvasti laajenee, mutta miten se voidaan tietää ja miten se voidaan laskea. Mutta jos avaruus on ääretön (mistä sekin voidaan tietää?), niin miten se voi muka laajentua? Mihin se laajenee? Jos avaruus laajenee, niin mikä on ollut lähtötilanne? Avopuolisko tuli lopulta siihen tulokseen, että mun tarvisi hommata paikalle astrofyysikko vastaamaan mun mielettömiin kysymyksiin (ja avopuoliskonkin).

Lopulta mä päädyin pohtimaan kaikkea tätä maailmaa ja maailmankaikkeutta. Miten kaikkeen on olemassa vastaus, kaikkeen on olemassa kaava, joka kertoo, miten jokin asia menee. Sä pystyt laskemaan tietyllä kaavalla, kuinka korkealta omena tippuu puusta, jos sä tiedät nopeuden ja ajan, mikä siihen kuluu. Joku todella pystyy laskemaan senkin, että avaruus laajenee. Kaikkeen on ihan oikeasti olemassa vastaus. Mun oli pakko alkaa miettimään, että miksi. Miksi kaikki olisi niin täsmällistä, säännöllistä ja järjestelmällistä tässä maailmassa ilman jotain korkeampaa voimaa? Ilman Jumalaa? Mä en usko, että näin perusteellisesti suunniteltua maailmaa olisi ilman, että joku sen olisi "keksinyt". Tämmönen ei voi olla sattumanvaraista! Ei vaan voi!

Avopuolisko yritti perustella asiaa niin, että maailma ei voisi perustua pelkkään kaaokseen. Siihen, että kaikki vaan toimisi jotenkin, sekavasti eikä missään olisi mitään järkeä. Maailma ei voisi toimia niin, koska maailmassa on olemassa esimerkiksi tietyt fysiikanlait, jotka säätelevät elämää ja tapahtumia. Mutta kuka on niiden lakien takana. Tottakai ne ovat olleet olemassa yhtä kauan kuin tämä onneton planeetta keskellä ei-mitään, ne ovat olleet olemassa jo kauan ennen sitä.

Mutta miksi ne ovat juuri sellaiset kuin ne ovat?! Se on mun suuri kysymys toissayönä ja edelleen tänään.


Kommentit