Mummin kirja-aarteet

Olen ilmeisesti löytänyt ehtymättömän hyvien ja mielenkiintoisten kirjojen lähteen jo iäsyyteen siirtyneen mummini kirjakätköistä. Jostain syystä, siitä huolimatta että olen pohjimmiltani todella romanttinen ihminen, mä en ole koskaan oikein lämmennyt lillunlällyn-rakkaus-kirjoille. Nyt mulle tuntuu avautuneen aivan uudenlainen maailma keskeltä Toista Maailmansotaa ja keskiaikaa, tulista rakkauden paloa, lillunlällyä, karuja ihmiskohtaloita.

Mä olen hyvin visuaalinen ihminen. Hajuvesihyllyllä mun tekisi mieli ostaa tuoksu ainoastaan siksi, että pullo on hienon näköinen, viis siitä miltä se tuoksuu! Sama pätee oikeastaan kirjoihinkin. Vaikka juoni kuulostaisikin jännittävälle ja mielenkiintoiselle, kirjan kansi saattaa olla syynä siihen, että teos jää lukematta. Tästä syystä mä en olisi ikinä uskonut ottavani käsiini näitä mummin kirjoja, joilla on ehkä maailman tylsimpiä ja rumimpia kansikuvia (kuulsotaapa typerän pinnalliselle!). Onneksi mä tein sen, sillä mä löysin melkoisia aarteita!

Sadan vuoden yksinäisyys
Gabriel Garcia Marquez 1967

Suuren kolumbialaisen kertojan, vuoden 1982 Nobelin palkinnon saajan pääteos ilmestyi 1967, mutta sillä on jo legendaarinen maine. Macondo on huohottavan viidakon keskellä torkkuva kolumbialainen kyläpahanen, pienoismaailma, jonka ihmisten ja vaiheiden läpi García Márquez sanoo sanottavansa. Sadan vuoden yksinäisyys on sukukronikka, kertomus merkillisestä Buendíojen suvusta, yksinäisyyteen tuomituista väkevistä persoonallisuuksista, joiden mukana Macondo syntyy, kasvaa, kokee kukoistuksensa ja kuolee, liukenee neljä vuotta kestävään sateeseen. Värikkään fantasiaryöpyn keskeltä erottuvat Kolumbian lähihistorian ääriviivat, pitkä sisällissota, uuskolonialismin mukanaan tuomien ulkomaisten liikeyritysten esiinmarssi, banaanikuume, työläisten joukkomurhat ja yleinen moraalinen rappeutuminen.

Aivan mahtava kirja. Hieman sellainen hiljaiseksi vetävä, kun kuvittelee oman mumminsa lukeneen tätä. Mukaan mahtuu omituisia kummallisuuksia, rakkautta, öh paljon physical act of lovea ja hauskojakin sattumuksia, surua sekä katkeruutta. Kirja löytyy myös TÄLTÄ listalta, jossa on kaikki kirjat, jotka suomalaisen tulisi lukea. Suosittelen!

Eläimet ja muu kotiväkeni
Gerald Durrel 1956

Kirja kertoo Durrelien perheestä (kyseessä siis ns. Geraldin nuoruuden oma elämäkerta), joka muuttaa kylmästä ja koleasta Briteistä Kreikkaan, Korfun saarelle. Kyseessä on aivan loistavan valloittava kirja perheen elämästä ja kommelluksista sekä Geraldin suuresta rakkaudesta eläimiin, ihan pikkuruisiin ötököihinkin. Useampaan otteeseen kirja sai mun nauramaan ääneen, Durrelien perhe on ajoittain varsin hysteeristä sakkia! Tämä oli aivan loistavaa ajanvietelukemista Nepalissa! Kirjasta on ilmeisesti tehty myös tv-sarja elokuvakin.

Kotiopettajattaren romaani
Charlotte Bronte 1847

Kotiopettajattaren romaani on 1800-luvun kuuluisimpia romaaneja, köyhän ja vaatimattoman nuoren naisen ja rikkaan ja tuiman kartanon-herran synkänkaunis rakkaustarina, joka lumoaa yhä uusia lukijapolvia romanttisella kohtalonomaisuudellaan. Se on kertomus orvosta tytöstä, josta kasvoi ulkonaisesti sävyisä ja huomaamaton mutta sisäisesti intohimoinen ja oman aikansa arvoja uhmaava vahva nainen. 

Ja sitten sitä rakkaussoopaa, joka vei mut tyystin mukanaan... jos vastaavanlainen rakkaustarina sijoitettaisiin nykyaikaan - mikä voisi olla mahdottomuus tässä ns. luokattomassa yhteiskunnassa - tämä ei varmastikaan lämmittäisi sydäntä samalla tavalla kuin se, että se sijoittuu aikaan, jolloin ei ollut varaa valita rakastettuaan tai sitä, mikä oli sopivaa ja mikä ei. Viime aikoina lukemiini kirjoihin on myös sisältynyt paljon henkistä ja ruumiillistä kärsimystä, joten siinäkään kohtaa tämä teos ei jätä kylmäksi. Romantikkona on jotenkin niin helppo samaistua ja kokea päähenkilön sielun elämä juuri sellaisena kuin se on. 

Rakasta tänään - huomenna... 
Erich Maria Remarque 1955

Stalingrad on menetetty, ja vääjäämättä odottava tappio alkaa tunkeutua itärintamalla taistelevien tajuntaan. Nuori sotilas pääsee kotiin kahden vuoden jälkeen. Herääminen pommitusten, raunioiden ja sisäisen levottomuuden todellisuuteen on väkivaltainen ja katkera. Kaaoksen keskeltä löytyy kuitenkin vielä puhtautta, ja kaunis rakkaus alkaa versoa räjähdysten, tulen ja tuhon keskellä.

Aina niin mielenkiintoa herättävä Toinen maailmansota ja vihdoinkin tekstiä saksalaisesta näkökulmasta! Itsehän olen aina ollut kovin kiinnostunut Euroopan lähihistoriasta, etenkin elämästä maailmansotien ympärillä. Siksi kai mun oli pakko tarttua tähän kirjaan. Teos on mielestäni paljon muutakin kuin vain kertomus saksalaissotilaan rakkauden täyteisestä kotilomasta. Se on mielestäni kuvaus saksalaisen rintamasotilaan vaikeasta elämästä Führerin ja hyvän, puhtaan elämän välissä. Mielessä välähti lohduttava ajatus siitä, että saksalaiset - ainakin pieni osa - on taistellut asian puolesta, johon ei usko, takaraivossaan jatkuva kuolemanpelko. Kirjassa on ällistyttävä loppu.

Valkoinen hotelli
D. M. Thomas 1928

Traagissävyinen taiteilijan elämäkerta, naisen sielunelämän analyysi, joka laajenee tuhoa kohti kulkevan eurooppalaisen ihmisen henkiseksi odysseiaksi. Raju ja lyyrinen, intohimoinen ja älyllinen romaani, aikamme kirjallisuuden ainutlaatuinen ilmiö, jonka lukeminen on haaste ja elämys.

Ensimmäiset sata sivua ahdistivat mua. Mä en tiedä, miksi. Teksti oli todella seksuaalissävvytteistä. Kenties kirjan ajoittain kipeän ällöttävätkin jutut (seksin saralla) saivat mut irvistelemään lukiessani tätä kirjaa. Mietin jo pitkään kirjan lukemisen lopettamista, se ei vaikuttanut niin hyvältä kuin mitä olin etukäteen kirjasta kuullut. Se sai aikaan samanlaisia ahdistuskohtauksia kuin aikoinaan, kun katselin elokuvaa Antichrist (ensimmäinen elokuva, jota en ole pystynyt katsomaan edes loppuun asti!). Hyi saatana, sanonpa vaan.

Yhtäkkiä kirjan sävy muuttui täysin. Se alkoikin olla kiinnostava ja mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän mua kiinnosti, miten päähenkilön käy. Kyseessä ei ollut enää pehmopornoa, vaan eurooppalaisen juutalaissyntyisen naisen tarina.


Tällä hetkellä on kesken Kaari Utrion Pirita, Karjalan tytär ja listalla seuraavana Catherine Cooksonin Emily, Georgette Heverin Paholainen rakastuu, Leon Urisin QB VII... näitä riittää! Toivottavasti lukuelämykset jatkuvat, sillä edellä mainittuja kirjoja voin lämpimästi suositella kaikille! Kyllä mummi on sitten lukenut mielenkiintoisia kirjoja!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana