Raivostuttavaa loppukesää!

Ajattelin nyt kirjoittaa masentavaa tekstiä, ehkä potkiakseni itseäni persiille. Ainakin alla oleva teksti masentaa kovasti itseäni. En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut mitään, mikä sivuaisi mun elämäntapoja. Tässä sitä nyt tulee - ja hävettää ihan perkeleesti.

Sanotaan, parin viime viikon ajan on tullut elettyä kuin ellun kanat. Missä on ollut kuntoilu, missä terveellinen ruokavalio? Tähän pieneen ajanjaksoon on mahtunut niin grillimoskan ja viinin avulla selviytymistä, hyvän ystävän kosteat häät sekä eilinen Red Hot Chili Peppersin keikka Tampereen Ratinalla.

On se sitten täysin hyväksyttävä ja totuudenmukainen tai vain säälittävän naurettava tekosyy, mutta mä en yksinkertaisesti ole ehtinyt liikkua! Pari viikkoa sitten mä asuin työpaikalla. Viime viikolla mun aikani kului näihin häihin valmistautumisessa: piti tehdä kaikenlaista, käydä kaupoilla ja niin päin pois. Eihän siinä bodypumpiin sitten kerennyt (yeah right) - saati jaksanut.

Viikonloppuna söin pitsan ja kebabin kermaperunoilla. Maanantaina olin Särkänniemessä ja söin pehmiksen ja hampurilaisaterian (piti oikein ottaa se isoin mahdollinen!). Eilen kävin Hesburgerissa mässäilemässä ennen keikkaa ja yöllä keikan jälkeen grilliltä lähti mukaan lihapiirakka kahdella nakilla. Tähän vielä lisättynä se, että työpaikan kahvihuoneessa on ollut massiivisia määriä jotain helkkarin Domino-keksejä! Plus, että tähän kaikkeen lisätään vielä se järjetön (alkoholi-)nestetankkaus!


Voiko ihmistä enää enempää yököttää ja inhottaa kuin mua tällä hetkellä, kun mä katson ja tajuan, mitä paskaa mä olen suustani alas pistänyt - ja miten paljon?! Mä en edes uskalla astua vaa'alle! Hyi helvetti.

Nyt kaikki kesän kohokohdat alkavat olla takanapäin, luojan kiitos, ja on aika keskittyä tulevaan syksyyn. Mikä siinä onkin, että normaalista arjesta poikkeavat tapahtumat antavat ihmiselle oikeuden syödä mitä sattuu ja olla miten sattuu, etenkin kun on kesä? Onko tämä yleistäkin vai vaan joku mun oma aivo... fiksaatio? Nyt ..ttu loppu tää pelleily taas!
-------------------------------------------

P.S. Pakko se on myöntää! Vaikka kesä (mikä kesä?) onkin ollut surkein ehkä ikinä säiden puolesta, mä odotan jo syksyä! Voi herran jestas, että mä odotankin sitä! Kuulaita ja värikkäitä päiviä, myrskyisiä ja pimeitä iltoja, kynttilöiden luomaa tunnelmaa ja lämpimiä vaatteita puettavaksi! Syyskuu, tule jo!


P.P.S. Yllätin itseni viime viikonloppuna. Jos joku ei vielä tiennyt, mulla on suuri viha-pelko-rakkaus-suhde ukonilmaan. Mä aina toivon ukkosta, mutta sitten kun kuulen jyrinää mua alkaa pelottaa ja mä toivon, että se vaan menisi äkkiä pois.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin jyrinään, kun massiivinen ukkosrintama alkoi lähestyä Mansea. Kurkkasin verhon raosta ja näin taivaan välkkyvän punaisena ja valkoisena taukoamatta. Mua ei pelottanut juuri lainkaan. Mä jätin jopa verhon auki ja katselin hetken aikaa tätä komeaa valoshow'ta, täysin tyynen rauhallisena. Mua alkoi jopa nukuttaa, vaikka yölliset ukonilmat ovatkin olleet aina mulle kaikista stressaavimpia ja pelottavampia kokemuksia enkä mä koskaan ole pystynyt nukkumaan, vaikka ukkonen jyrisisikin jossain hyvin kaukana.

Nyt mua kuitenkin alkoi nukuttaa ja koska salamat valaisivat huoneen niin, että olisin voinut lukea sen valossa vaikka sanomalehteä, mä hain unimaskin ja kävin nukkumaan. En tosin saanut unta. Mutta mua ei pelottanut.

Kommentit

  1. Höpsis pöpsis! Elä huoli, aina voi parantaa ja paikkailla pienet "repeemiset" :) Kauheeta olis jos pari viikkoo söis päin ttua ja sit joutuis koko loppu vuoden syömään samanlailla!

    Vois lainata tähän Okin sanomaa "Kyllä perse siilaa sen, minkä suu syö" (:D)

    -Anna-

    VastaaPoista
  2. Varsin hyvin sanottu :D

    Tiedän, että nää voi paikata, mutta silti harmittaa. Etenkin, kun keho (vai sittenkin pää) on nyt taas tottunut syömään kaikkea epäterveellistä, niin siitä on jotenkin niin vaikea päästä irti. Tekee ihan sikana koko ajan mieli kaikkea pskaa. Ihan kuin joku riippuvuus. Josta tosin pääsee ihan viikossakin jo eroon, kun vaan on tahdon voimaa.

    Mutta. Nyt sitä tosiaan on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari