Pilke silmäkulmassa aivot jäi narikkaan!

Käväisin viime viikolla avopuoliskon ja parin kaverin kanssa tsekkamaassa The Expendables II:n. Olipas vallan hauskaa ja rentouttavaa pitkästä aikaa katsella oikein kunnon räimettä! Välillä musta tuntuu, että joka tuutista suolletaan vaan jotain käsittämätöntä taide-paskaa (mikä siis ei pidä paikkansa) ja vanha kunnon toiminta unohdetaan tyystin, sellainen, jota katsoessa saa unohtaa vaikka aivot narikkaan.

Tykkäsin tästä toimintapläjäyksestä kovasti, ainakin uskaltaisin väittää sitä paremmaksi kuin edeltäjänsä. Näyttelijäkaarti oli mahtava ja käsikirjoitus kuin heille tehty (siis kirjaimellisesti). En voinut olla remahtamatta kovaan nauruun, kun Chuck Norris lahtasi sekunneissa kymmenittäin pahiksia ja asteli ruutuun autonromujen seasta varsin vaatimattomin elein tai kun Iso-Arska elokuvan lopussa totesi, etteivätkö he kaikki (Schwarzenegger, Stallone ja Willis) jo kuuluisi museoon. Huisin mahtavaa itseironiaa löytyy kyllä tältä jengiltä!

Toisaalta elokuvassa oli tarjolla puhtaasti myös pelkkää silmäniloa. Itsehän tykkään hyvinkin paljon Bruce Willisistä siinä mielessä, vaikka monen mielestä tämä jo pian kuuttakymppiä käyvä toimintasankari onkin enemmän sellainen kiva naapurin setä eikä edes hyvännäköinen. Tämän kuvauksen kuulin kerran eräältä kaverilta ja olin tippua tuoliltani: Brucen ei tarvitsisi kuin vilkaista mua ja mä lankeaisin tämän jalkojen juureen!

Kymmenisen vuotta nuorempaa suurta rakkauttani edustaa Jason Statham. Voi Jason. Jason on niin. Se on niin. Seksikäs. Voi, Jason. Mitä mä tästä edes osaisin sanoa? Se varmaan kertoo jo paljon, että normaalissa oloissa mä en niin kamalasti tykkää brittienglannista, mutta Jason voisi kuiskia mun korvaani vaikka mitä käheällä äänellään ja ihanaisella brittiaksentillaan!
 Siinä on sitten niin kuin Miesten Mies, saatana, isolla ämmällä! Voi, Jason.
Panisin.

Loppuun vielä perjantai-illan fiiliksiä! Tähänkin olen vähän rakastunut, Big Bad Voodoo Daddyyn!

Kommentit