Punaista ja makeaa - not for me!

Nyt se on sitten todistettu! Punaviini ei ole mun juttu. Ei todellakaan.

Ei ainakaan sellainen Vironmaalta tuotu Gato Negro. Huh huh. Mulla on aivan järkyttävä morkkis, TAAS.

Maanantaina oli tarkoitus ottaa muutama rentouttava lasillinen zumban ja saunan jälkeen. Homma riistäytyi sitten käsistä ihan tyystin. Aivan sama, olisinko mä käynyt zumbassa ollenkaan. Mukavaan nousuun ei tarvittu kuin ne kaksi lasillista. Okei, takana oli aikainen herätys ja uuvuttava aamuvuoro, mutta... ei sen nyt silti pitäisi ihan näin mennä. Tiistaina oli ihan kamala fiilis. Pieni rapelon poikanen ja uskomaton morkkis. Että piti sitten oikein kunnon vanhan ajan perinteikäs kalsarikänni ottaa!

Juuri kun mä olin selvinnyt siitä edellisestä morkkiksesta, niin seuraavaa puskee tilalle. Mä kun en normaalisti ihan tähän tahtiin harrasta kosteita iltamia enkä mä normaalisti edes juo punaviiniä (valkkaria sen sijaan...). Tämä yksilö, kolmen litran tonkka, jäi mukaan ystäväni häistä heinäkuulta. Pakkohan se sitten vissiin oli juoda pois, ihan parin päivän sisään.

Eilen pitkän iltavuoron jälkeen eksyin naapuriin, kun meidän vanha jengi kokoontui pelailemaan ja jauhamaan paskaa elämänmenosta. Sillä porukalla, sillä perinteisellä, oli mahtavaa viettää iltaa pitkästä pitkästä aikaa! Porukka on ollut koko kesän jossain menossa, töissä, yksi Rovaniemellä asti. No, ajattelin sitten, että kyllähän mä voin muutaman lasin siinä sitten ottaa seuraksi, kun muilla juominen selvästi oli humalahakuista. Join neljä lasia punaviiniä ja yhden kaljan. Keskustelin natseista (miksi humalassa pitää aina puhua natseista?!), Mannerheimista ja Leon Uris-nimisestä kirjailijasta jonkun kanssa. Avopuolisko joutui melkein kantamaan mut kotiin siinä kello yhden jälkeen. Sitten oksensin, soitin sekavan puhelun mun siskonpojalle ja onnittelin tätä täysi-ikäisyyden saavuttamisesta (olenpas mä vanha, kun siskonpoikakin on jo 18!) ja nukahdin. Hienoa. Riina, näin se homma etenee...!

Nyt mulla on aivan jäätävä morkkis. Hävettää aivan saatanasti, vaikka - luojalle kiitos siitä - porukka oli tuttu ja jo kaiken mahdollisen nähnyt.

Kaikista koomisinta tässä oli se, että mä kävin myös eilen aamulla tanssimassa, mutta sekin meni ihan hukkaan, kun ne kalorit pyrkivät välittömästi takaisin.

Olenkin jo tainnut sen täällä joskus jo mainita, mutta...

Everybody's getting married or pregnant... I'm just getting drunk.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Bergamo Historic Gran Prix

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Mary Kay