Aamupalakeittiö

Oh, yksi maailman parhaimmista tunteista taitaa olla se, kun on saanut siivottua ja koti näyttää taas siltä, että kehtaisi vaikka äitensä kutsua kylään! Sattuneesta syystä meidän lattia on usein keittiötä myöten tasaisessa kissanhiekkapeitteessä. Kissanhiekkaa tuntuu olevan ihan joka paikassa, aina. Aamulla on kiva istahtaa pöydän ääreen ja todeta, että jogurttikupin vieressä on läämäisiä tassunjälkiä ja valkoisia muruja... niin, meillähän kissoilta on pöydillä hyppiminen kielletty, mutta...

Aamupalasta päästäänkin päivän puheenaiheeseen! Olen jo pitkään haaveillut sellaisesta lämpimän kodikkaasta "aamupalakeittiöstä", pienestä pöydästä ja parista sievästä tuolista keittiön ikkunan ääressä. Tämä haave putkahti mieleeni heti sen jälkeen, kun olin siirtänyt meidän ison ruokapöydän olohuoneen puolelle, johon olin sitä oikeastaan kaavaillut koko sen ajan, jonka olemme tässä kämpässä oleskelleet. Tämän jälkeen keittiö jäi jotenkin tyhjäksi ja tyhmäksi.

Tänään kuitenkin oli tilipäivä. Se tarkoitti vain yhtä asiaa: hurautin autolla heti herättyäni Ikeaan. Sisustaminen on yksi mun suurimmista paheista.

Mukaan lähti pöytä ja pari sievää tuolia. Olisin raahannut mukanani jopa mustan hienon senkin, mutta en jaksanut nostaa sitä yksin hyllystä kärryihin! No, ikea-laatu, mitä siitä voi sanoa. Pöydän ja tuolien kokoaminen oli viedä järjen. Perkeleet lensivät. Mutta mitä minä en olisi tehnyt ihanan aamupalakeittiöni eteen? Lopuksi nostin pöydälle valkoisen orkidean (ja lyödäänkö vetoa, kissathan sen syövät kuitenkin ja sitten mennäänkin ja lujaa kohti eläintohtoria), siivosin koko kämpän, vaihdoin uusia kynttilöitä ja tuikkuja palaneiden tilalle ja istahdin sohvalle ihastelemaan kätteni jälkiä. Tykkäsin.


Huomenna saatan edelleen ihastella aamupalakeittiötäni, kun istahdan aamiaiselle villasukat jalassa (tässä kämpässä on jäätävää, vaikka patterit ovat täysillä!), mutta muu ihastus viehättävästä kodista saattaa olla hävinnyt, kun joka puolelle on taas levinnyt kissanhiekkaa...


Mä ostaisin heti kuomullisen kissanhiekkalaatikon, jos meidän kissat olisivat edes hieman rohkeampia tykätäkseen umpinaisista tiloista. No, kaiken maailmaan laatikot ovat kyllä vallan ihastuttavia ja niihin on aina pakko itsensä änkeä, mutta kuljetuskoppa ja sitä erehdyttävästi muistuttava kuomullinen hiekkalaatikko eivät ole se hauskin juttu kissojemme elämässä. Hiekan leviämiseen saattaisi auttaa myös se, että naiskissamme kaivuuinto lamaantuisi, laatikkoa kun on pakko kaivaa TÄYSILLÄ vähintään kymmenen minuuttia ennen kuin voi olla tyytyväinen asiointiinsa...!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omaisten suusta kuultua

Suosikkikuvat TOP40

Bergamo Historic Gran Prix

Kotimatka ja kolikkosuihkut

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari