Uutta motivaatiota...

... laihduttamiseen. Saas taas nähdä, kuinka pitkään kestää.


Viime aikoina on tullut elettyä vähän kuin ellun kanat. Mahaan on sujahtanut aivan liikaa karkkia (mulla on jonkinlainen käsittämätön karkinhimo nykyisin) ja kaikkea muuta epäterveellistä, rasvaista ja sokerista. Harmittaa. Itsekuri on asteittain kadonnut kesän jälkeen. Tai kevään jälkeen. Kuitenkin, tuntuu, että paino alkaa olla taas noususuhdanteinen ja se vähän ottaa aivoon. Jokaisen suupalan jälkeen tuntuu, että vyötärö levenee välittömästi pari senttiä. Yäk.

Jos jotain positiivista pitää löytää tästä syömishommasta, niin se, ettei se nyt kuitenkaan ihan ole samalla tasolla kuin muutamia vuosia sitten. Hedelmät, etenkin näin ennen joulua maukastuvat klementiinit ja satsumat ovat intohimojen listalla ehkä ykkösenä.

Liikuntakin on jäänyt vähemmälle. Olisi tietysti helppo puolustella, että olen viime aikoina tehnyt paljon yövuoroja ja puhti on ollut iltapäivällä herätessä niin kadoksissa, ettei ole oikein jaksanut edes ajatella liikkumista muualle kuin sängyltä sohvalle. Juu ei, en kelpuuta nyt sitä! Ajoittaiset auringonpilkahdukset tosin ovat vetäneet lenkkipolulle silloin tällöin ja GoGo:lla on tullut käytyä "hurjasti" korkeintaan kerran viikossa. Positiivista myös siis sekin, ettei liikuntakaan nyt aivan kokonaan ole kuitenkaan unohtunut. Liikun siis edelleen enemmän kuin ennen elämäntaparemonttiani.

Kaikin puolin viimeiset puoli vuotta on mennyt sellaisella ylläpitoliikunnalla ja -ruokailulla. Ei ole ollut tarkoitus laihduttaa, lähinnä vain elää terveellisesti, vaikka sekään ei niin täydellisesti siis ole onnistunut. No, tänään heräsin. Nyt on jotain tapahduttava, muuten vaaka hajoaa (kärjistetysti ehkä...)!

Melkoisena motivaattorina toimii tietysti kahdeksankymmenenkahdeksan päivän päästä koittava Tansanian matka ja etenkin Tansanian valkoiset hiekkarannat. Vaikka Tansaniassa isoa persettä ihannoidaankin ja sitä pidetään vaurauden merkkinä (kukaan ei siis todennäköisesti katsoisi nenän vartta pitkin), tuntuisi silti häpeälliseltä pilata kaunis rantamaisema meikäläisen mahamakkaroilla. Joten päätin heti tänään aloittaa laihduttamisen ja houkuttelin myös avopuoliskoni mukaan tähän hömppään, vaikka tällä nyt ei olekaan mitään laihduttamisen tarvetta missään muotoa. Mä en vaan yksin ehkä onnistuisi. Hyvä, että joku on sitten karkkihyllyllä tuijottamassa pahasti ja raahamassa mut siitä pois.

Kyllähän nyt tuolla ketuttais olla läski. Nugnvi Beach, Zanzibar. Kuva täältä.
Mun piti tosiaan komeasti aloittaa tämä homma tänään menemällä bollywood-tunnille, jota odotan joka viikko ja itken itseni uneen, jos en jostain syystä (yleensä töiden takia) pääsekään (heh). Tänään olisin päässyt, jos joku olisi ystävällisesti muistuttanut mua, ettei kello 18:15 tarkoita vartin yli seitsemää vaan vartin yli kuutta. No, jäi sitten menemättä. Otti päähän. Suorastaan v****ti.

Että sellainen aloitus. Vähän tietysti mieli mateli tämän jälkeen, mutta motivaatio ei hukkunut. Katsotaan siis miten käy!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Omaisten suusta kuultua

Tie pohjoiseen - Kaunis Senjan saari