Joulu on peruttu

Sain äsken uuden työvuorolistan käteeni ja saatoin tuntea, miten kuolettavan terävä tikari tunkeutui mun rintaani. Olin suunnitellut olevani jouluaattona aamuvuorossa, jonka jälkeen oltaisiin sitten päästy ajelemaan Koskenpäälle aattoillan viettoon. Aatto on mulle joulussa se tärkein, vähättelemättä kuitenkaan yhtään joulupäivien mässäilyä ja iloista yhdessäoloa. Työvuorolistassa luki: 24.12. 13.00 - 21.00. Iltavuoro.

Ennen kuin yhtään avaudun tästä jonkun mielestä naurettavasta pettymyksestäni, haluan kuitenkin sanoa, että tämä oli oikeastaan odotettavissakin. Mä olin jollain tasolla henkisesti valmistautunut, että tästä tulisi mun ensimmäinen joulu töissä, mutta toisaalta mä jaksoin elätellä toivoa, että työvuorosuunnittelu toteutuisi juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Mutta mitäs mä olen mikään inisemään tästä päätöksestä? Itsepähän olen alani ja työpaikkani valinnut. Sitä paitsi, A) mä olin viime jouluaaton vapaalla (mutta kun jouluksi luetaan myös joulupäivä ja tapaninpäivä! jotka viime jouluna olin töissä!) ja B) mähän olen vaan sijainen, jonka kuuluu olla töissä silloin, kun vakiväki haluaa vapaalle. Harmittaa silti, enkä mä sille mitään voi.

Jokainen, joka mut tuntee, tietää, miten mä rakastan joulua. Joulu on se juttu. Mua voisi kai luonnehtia yhtä jouluiseksi ihmiseksi kuin itse joulupukin muoria! Siksi sapettaakin. Matkalla kotiin tämä katkeruutta herättänyt työvuorolista laukun pohjalla sai mut melkein parkumaan. Miten mä kestän? Eihän mun töistäkään voi tulla mitään, kun mä vaan haikailen kotiin joulusaunaan ja joulupöytään! Ei ei ei... ei siitä tule mitään.


No. Olo vähän parani kotiin päästyä. Tietäähän tämä sitten ensimmäistä mun ja avopuoliskon "omaa" joulua. Saa ehkä harjoitella vähän itse sitä kinkun paistoa ja peruna- ja porkkanalaatikoiden väsäämistä. Voin taas tehdä itse joulukonvehdit. Kinkkukin pitää ostaa. Kissojen ei tarvitse stressata koirien läsnäoloa. Raahaan Koskenpäältä joulukuusen. Sitten saa koristella omaa kotia jouluun. Kolkoltahan se näin ajatuksena tuntuu (etenkin jos joulu sattuu olemaan vielä musta!), mutta ei lohduttomalta. Pääasia, ettei tarvitse olla yksin.

Niin. Tuntuu jotenkin typerälle edes kitistä tästä aiheesta. Mulla on sentään koti ja avopuolisko ja kissat kotona illalla sitten odottamassa. Kaikilla ei ole edes sitä kattoa päänsä päälle, edes jouluna.



Ehkä se joulu sittenkin tulee... jollottamalla.

Kommentit

  1. Tiedän kyllä tunteen, todellakin. Olen itkenytparkunuthuutanut opiskeluaikana noista jouluvuoroista myös. Nykytyöpaikalla on selkeä sääntö: kukaan ei saa vapaaksi kuin pakolliset päivät, toisaalta taas toimistotyössä pyhät on aina vapaat. Ja kas, ihminen tulee aina ahneemmaksi. Nyt kiukuttaa, kun ei saa ylimääräisiä lomapäiviä pyhien lisäksi.. :P

    VastaaPoista
  2. mhöh.. itse olin viime aaton töissä, onneksi vain aamuvuorossa. vähän pelko persiissä jännitän työvuoroja, myös saadan joulun osalta vasta kolme viikkoa ennen joulua näkyville.. viime jouluun vedoten toivon kyllä vapaata mutta saas nähdä. ois kiva kotikotona olla laittamasssa aamua kun äitillä nakki napsahti aaton osalta aamuvuoroon :/

    VastaaPoista
  3. No, elämä alkaa jo näyttää valoisammalle. Toivottavasti teilläkin joulusuunnitelmat siitä lutviutuvat!

    Itsekin tahtoisin olla juuri Koskenpäällä, kun siellä taitaa muutenkin olla tänäjouluna vain muutama hassu tyyppi (aikaisempina jouluina meidän joulupöydässä on istunut sellainen 12-13 henkeä!)... ja siksi, että joulu kuuluu viettää maalla. Mun kuuluu koristella se joulukuusi. Kello kolmelta on pakko päästä joulusaunaan. Ja ne ruuat ja kaikki. Joulupukinkin on pakko tulla. No, näistä jäädään sitten tänävuonna paitsi. Ellei sitten joku vaihda vuoroa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Sana vapaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ol niingon gotonas!

Travel Always Finds a Way

Mary Kay

Janoon kuolemisesta

Tie pohjoiseen - Kun jäinen pohjoistuuli soi, itkee myös Saana